Syvälle metsään

Julkaistu: 29.5.2014 | Kirjoittanut: Yelling Rosa

1. Preludi

Tämä on ote tarinasta Syvälle metsään. Se kertoo miehestä, joka ystävänsä sätittyä menettää viimeisen uskon mahdollisuuteensa olla ihmisyhteisön täysivaltainen jäsen. Sysäys näyttää mitättömältä, mutta mies kuvitteli olevansa edes yhdelle ihmiselle arvokas omana itsenään. Sukuunsa hän on yhteydessä ohuin langoin eikä koskaan voi olla kuin hyödyksi. Hän on erilainen ja hänen pitää taipua, ettei joutuisi pilkotuksi irti emäpuusta. Puolivaloilla ajaminen ei ole ihmisen osa. Hän tarvitsee rakkautta. Ystävän käytös on viimeinen naula hänen arkkuunsa.

Repivän tuskan kourissa hän ajaa päättömästi autollaan matkojen päähän ja ilman mitään suunnitelmaa lähtee tarpomaan syvään metsään. Mitä syvemmälle hän kulkee, sitä paremmalta hänestä tuntuu. Hänen mieleensä juolahtaa sanomalehtijuttu metsään eksyneestä retkeilijästä eivätkä lukijat epäilleet sitä, että luontoihminen kenties halusi kadota. Ehkä retkeilijä ei tiennyt, mitä tehdä ja päätti antaa kohtalolle ohjakset. Se tuntui johdonmukaiselta. Eihän hänkään tehnyt muuta kuin marssi kauemmaksi valtatiestä.

2.

Maailmassa oleminen oli teettänyt miehelle niin paljon työtä, että luonnon sävelien kuunteleminen oli jäänyt. Nyt hän istui jäkälämatolla nojaten männynrunkoon ja antoi lintujen viserrysten tulvia tyhjentyneeseen pääkoppaansa. Hän tunsi, kuinka kuolemanväsymys hiipi hänen suoniinsa. Kokemus oli lumoava. Hän oli metsässä kolmatta vuorokautta ilman evästä ja juotavaa. Jano ei ollut miestä tappanut. Hän oli juonut vettä purosta. Sen solina kuului hänen lepopaikkaansa. Hörppäily ei kaduttanut, sillä hän ajatteli jatkavansa vielä kauemmaksi valtatiestä, vaikka pelkäsi kulkevansa ympyrää hätkähtäen enemmin tai myöhemmin, kun edessä irvistelisi valtatie ja sivilisaatioon palaaminen olisi peukalokyydin päässä.

Voipuneena hän näki, kuinka elämän filmi vilisi hänen silmissään. Tarinan juonessa ei ollut mitään, mikä olisi kannustanut miestä palaamaan. Nuorena hän oli taistellut paikastaan, ja välistä otellut verissä päin olemassaolonsa oikeudesta. Tappeleminen päättyi kuitenkin siihen, että häntä syytettiin: hän on niin omituinen, itsekäs, ymmärtämätön, ja mitä milloinkin, vaikka hän ei ollut muuta syntiä tehnyt kuin ollut oma itsensä. Vaikka mies piti saamaansa kohtelua epäoikeudenmukaisena, hänen oli ollut pakko luopua kahinoinnista, koska se toi surua niin hänen kuin muiden elämään. Silti hän ainoastaan kantoi riidoista syyllisyyttä. Ehkä toinen osapuoli joskus katui käytöstään, mutta kun ristinkantaminen kävi sietämättömäksi, todettiin, kuinka elämässä on elettävä niin kuin tavalliset kunnon ihmiset tekevät. Tähän mies ei voinut vedota. Hän ei ollut tavallinen. Onneksi jossittelu olisi pian ohi. Olkoon maailma sitten onnellisempi.

3.

 

23E01b02a

Mies: Et se sinäkään niin iloiselta näytä.

Hän: Et olisi itsekään, jos tietäisit, ettet ikinä kuole.

Mies: Onkohan tuo niinkään. Kaikella on loppu. Jopa sinulla.

Hän: Ei taida olla aikaa, jolla alku ja loppu mitattaisiin. Näin kaikki kiertää loputonta ympyrää miljoonissa sfääreissä ja tasoissa, joista ihmisillä ei ole edes pienintä aavistusta.

Mies: Kuoleman jälkeen on elämää tai ei mitään.

Hän: Se ei kiinnosta minua. Minun riesana on muiden elävien loputon tappaminen. Se on puuduttavaa.

Mies: Et taida sinäkään olla enemmistön mieleen. Pitävät sinua luurankona, joka kulkee viikate kourassa. Eivät ne uskoisi, jos väittäisit muuta.

Hän: Niinpä. Sinä et ilmeisesti odota minulta kuin sitä, että lopettaisin puhumisen ja hoitaisin hommani.

Mies: Sanoitpa naulan kantaan.

Hän: Niin helpolla sinä et pääse, vaan teen kaikkeni, että päädyt takaisin ihmisten ilmoille, ja runoilija ja taidemaalari, kun olet, kuvaat tämän kohtaamisen.

Mies: Ei minua kukaan kuuntele. Jotkut intellektuellit ostivat kirjojani ja maalauksiani, mutta eivät he halua olla muuten tekemisissä kanssani. Minut on jätetty lihallisen piirin ulkopuolelle.

Hän: Sinun on kuvattava kaikki niin hyvin, että ihmiset eivät voi kiistää kohtaamistamme.

Mies: Mitä sinä siitä muka koostut. Mikään ei saa ihmisiä käsittämään erilaisuuden sosiaalisuutta. Sinä olet ja tulet aina olemaan vain kuolema.

Hän: Miten minä voin olla pelkästään kuolema, kun en edes tiedä siitä mitään. Minä vain elän ja päästyänikin porskutan. Ottaisin avosydämin vastaan sinun osasi. Vaikka se tuntuu nyt sinusta tyhjältä, saat sentään kokea ikäkausien vaihtelut ja olet yhteydessä muihin sekä vapaudut elämänpyörästä.

Mies: Minä olen tehtäväni tehnyt. Olen puhunut sen puolesta, että ihmiset eivät tuomitsisi erilaisuutta. Kukaan ei ole kuunnellut. Siksi minä olen täällä. Ja, älä ryhdy saarnaamaan minulle, ettei koskaan pitäisi luovuttaa. Ihmisen on luovuttava kaikesta joka tapauksessa, kiitos sinun tai kenen sitten hyvänsä.

Hän: Ehkä minä vaadin sinulta liikoja. Ajattelin vain, että ymmärrät sen, kuinka raskasta on aina vaieta ja kuunnella perättömiä väitteitä itsestään.

Mies: Ainoa asia, mikä minut teki onnelliseksi tuolla kaukana ihmismaailmassa, oli omat runoni ja tauluni. Sen homman minä osasin ja sen minä tein. Suosittelenkin, että otat iloisemman ilmeen kasvoillesi ja käärit hihasi.

Hän: … hymyilee …

Mies: Olen aina haaveillut näyttävästä lopusta.

Hän: Sitä en voi luvata, mutta lupaan, että se kivuton. Kohta tulee kylmä viima, joka vie voimasi. Paleltuminen ei ole vaihtoehdoista pahin.

Mies: Sataa lunta, vaikka ei ole kuin syyskuu.

Hän: Ihmeiden aika ei ole ohi. Onko sinulla mitään sitä vastaan, että jään seuraksi.

Mies: Enkö minä pääsekään valoisaan tunneliin, joka johtaa minut ikuiseen onnelaan.

Hän: Jokainen uskoo, mihin haluaa. Tunneliin et kuitenkaan voi mennä ennen kuin olet lähtenyt minun luotani. Näin me voimme huoleta rupatella.

Mies: En ole juttutuulella.

Hän: Minä kaipaan seuraa. Harvoin sitä tapaa olennon, joka edes vähän osaa kuvitella, mitä yksinäisyys on.

 

23E03c02

 

Mies katseli kuolemaa helpottuneena. Kaukaa kohtalotoveri löytyi, mutta samalla tavalla ihmisten pieksämä ja vaille ymmärrystä jäänyt. Hän mieli kysyä olemassaolon salaisuuksia, mutta tuskin kuolema niitä paljastaisi, jos kaikkea edes tiesi. Saattajan silmät olivat vielä surulliset, mutta vieno lumisade ja kylmä tuuli olivat sekoittaneet tytön hiukset ja tuoneet punan poskille.

Kuolema sulki miehen kämmenselät omien kämmentensä sisään. Saattajan iho oli jäätä kylmempi. Viimeisenä maallisena asiana mies näki, kuinka kuoleman poskelle valahti kyynel, jonka kuun valo kirkasti.

©Yelling Rosa
27/5 -14

Facebooktwitterlinkedinrss
Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail
Tallennettu kategorioihin Kielet, Kirjallisuus, Kuvataide, Luonto, Yhteiskunta | Kommentit pois päältä artikkelissa Syvälle metsään

Experienced in These Years

Julkaistu: 22.5.2014 | Kirjoittanut: Yelling Rosa

Too much, I have experienced in these years,
Too many are those who owe me tears.
I remember that gray platform
Where the rain carried a friend.

The refrain:

Then do not bloom
My dear apple trees,
Neither anyone whispered in my ear:
Darling, do not forget me.

Never have I been afraid
Yet on this trip until tomorrow.
Little boy has avoided the dangers
side by side the kind woman reflection.

The refrain:

I know the mothers weeping eyelids
Do not explain the words out loud,
They just give their boys love for guidance
and prayers for protection.

The final two times:

Now bloom my dear
Sacred apple trees.
They have the heavenly scent,
The fragrance that never go away.
©Yelling Rosa
in December 1982

 

 

I have written this song in December 1982 after reading Salvatore Quasimodo’s poem Letter to My Mother and while the rain gently fingered the face of my window. The plot of the poem and the raindrops brought some memories in my mind. I was forced to admit that I have been many places where I couldn’t manage without my positive childhood experiences just like Salvatore. I have stood alone on the platform of farewell like our poet.

The white apple tree blossom is the symbol of the purity in the Karelian folklore where my family is from. Somehow I always smell their scent when I return in my happy childhood. That’s why when the character of the song starts his journey there is no sign of the blossom. He is totally alone and depressed but when time goes on he grows stronger by remembering positive things. In the end he is even grateful for the life and praises the motherly love.

The record Läpi näiden vuosien (Experienced in these years) is published early in 1983. Here I perform this song with the guitar accompaniment during the live concert in summer 1983. First you will see some information in Finnish on video but don’t worry performance will soon begin. In that time I used my real name Ilkka Pakarinen as I always do when I am not in the role of the poet.

This translation explains the story of the song but is not similar in appearance with the Finnish syllable amount. The verse lines are equal.

I hope you enjoy travelling with me in the spirit, that the sun will shine also on the heap of the brushwood (Finnish Proverb).

Facebooktwitterlinkedinrss
Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail
Tallennettu kategorioihin In English, Kielet, Kirjallisuus, Musiikki, Runous, Yhteiskunta | Kommentit pois päältä artikkelissa Experienced in These Years

Oodi Walt Whitmanille, n:o 0002 KiTu

Julkaistu: 20.5.2014 | Kirjoittanut: Yelling Rosa

Ryhdyin vilkuilemaan alla olevaa virkettä tarkemmin selatessani omaa Andalusian lauluja -kopiotani, jonka hankin vuonna 1981. Ihmettelin Matti Rossin käännöstä. Se poikkeaa rakenteellisesti niin paljon alkuperäisestä Federico García Lorcan tekstistä. Saadakseni jonkun otteen alkuperäistekstistä ja vahvistaakseni omaa käsitystäni käänsin espanjankielisen tekstin ensin englanniksi ja sitten asiasta varmistuneena suomeksi.

Federico Garcia Lorca:

Puede el hombre, si quiere, conducir su deseo
por vena de coral o celeste desnudo.

Matti Rossin suomennos:

Ihmisellä on valta ohjata halunsa
korallin suonten ja taivaallisen alastomuuden kautta.

Oma englanninnokseni:

Man is able, if he wants, to direct his desire
through (a) vein of (a) coral or (a) celestial nudity.

Yksi monista verkosta löytyneistä englanninkielisistä käännöksistä:

Man is able, if he wishes, to guide* his desire
through a vein of coral or a heavenly naked body.
Tomorrow, loves will become stones, and Time
a breeze that drowses in the branches.

*joissakin käännöksissä on käytetty guide –verbin asemesta lead –verbiä. Laurence Urdangin toimittama The Basic Book of Synonyms and Antonyms –kirja (Signet 1985), antaa lead –verbille synonyymit: guide, conduct, direct, steer. Outoa, että verkossa olevissa teksteissä ei mainita kääntäjiä. Vaikka käännökset todennäköisesti ovat yli 75 vuotta vanhoja eli ne eivät ole kopiosuojalain piirissä, kuuluisi mielestäni hyviin tapoihin mainita käännöstyön tekijöiden nimet.

En näe perusteita, miksi Rossi on jättänyt pois lauseen si quiere. Se ei ole mielestäni siinä tyhjän panttina. Jotenkin tuon valta –sanan käyttö on hienostelevaa runossa, joka on kauttaaltaan jalat maassa ainakin, mitä tulee alkuperäistekstiin. Si quiere, jos tahtoo, ilmaisee myös sen näkökohdan, ettei ihmisen ole välttämätöntä painiskella halujensa kanssa tai että hänellä olisi ongelma, joka vaatii vallankäyttöä.

Oma suomennokseni:

Ihminen voi, jos tahtoo, ohjata halunsa
läpi korallisuonten tai taivaallisen alastomuuden.

Tämä ehdottomani suomennos ei ainoastaan aseta vertailupariksi homorakkautta ja ”puhdasta” rakkautta, vaan kuvaa, että ensimmäisen valitseminen tietää lisätöitä. Korallisuonten läpi vaeltaminen ei ole tehtävistä helpointa. Francisco Carregui mainitsee suomenkielisen Andalusian lauluja -kirjaan otetussa esittelyssään juuri Oodi Walt Whitmanille -runon paljastavan Lorcan viehtymyksen myös miessukupuoleen. Tosin Carrequi painottaa sitä, että tämä taipumus ei juuri toisaalla vaikuta Lorcan tuotantoon.

Näin yhdestä lauseesta, jota aloin tutkia ilman mitään suunnitelmaa, paljastui uusi näkökohta. Silti se ei tee tyhjäksi Rossin käännöstä. Kyseessä on ikään kuin ympyrä, jonka sisään Rossi ja minä katselemme kehän eri kohdista.

Ode to Walt Whitman
Oda a Walt Whitman
Oodi Walt Whitmanille

Tú amas leer Lorca 😉

Facebooktwitterlinkedinrss
Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail
Tallennettu kategorioihin In English, Kielet, Kielten tutkimista, Kirjallisuus, Runous | Kommentit pois päältä artikkelissa Oodi Walt Whitmanille, n:o 0002 KiTu

Vertailevaa kielten tutkimista ilman suunnitelmaa, n:o 0001 KiTu

Julkaistu: 14.5.2014 | Kirjoittanut: Yelling Rosa

Vertailevaa01F

Ryhdyn vertailemaan kieliä keskenään. Lähinnä englantia, saksaa ja ruotsia, mutta vähän muitakin kieliä. Tällaisesta vertailemisesta muutama kaverikin on kiinnostunut, joten on kätevää alkaa päivittää tutkimuksia tänne Muistikirjaani. En ota tästä puuhastelusta mitään paineita, mutta saman tienhän voi dokumentoida muistiinpanojani, kun kuitenkin tarkastan kielen oikeudellisuutta englanninkielisen blogini takia. Koska en suoraan voin käyttää muiden ihmisten lähteitä ja julkaisuja, tukeudun kaverikirjeenvaihtoon. Näin virheitä saattaa olla, mutta tuskinpa siinä määrin, että muistiinpanojeni lukemisesta olisi enemmän haittaa kuin hyötyä.

Minkäänlaista aikataulua en aio pitää. En edes lupaa sitä, että nyt alla olevan taulukon lisäksi koskaan julkaisisin toista taulukkoa. Aika näyttää, mihin homma johtaa. Keskityn juttuihin, jotka tulevat minua vastaan.

Useful Phrases from English into German

English

German

Muistiinpanoja
I don’t think so. Ich glaube nicht. Also: Ich denke nicht.  
I’m sorry. I don’t speak German. Es tut mir Leid, ich spreche nicht Deutsch. Tun (tut, tat, getan) = tehdä, toimia
I can’t speak German. Ich kann kein Deutsch.  
He did it on purpose. Er tat es absichtlich.  
Where did you buy it? Wo hast du das gekauft? Englannissa imperfekti ja saksassa perfekti
Excuse me? Entschuldigen Sie? Sie [zi:]
Facebooktwitterlinkedinrss
Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail
Tallennettu kategorioihin In English, Kielet, Kielten tutkimista, Kirjallisuus, Runous | Kommentit pois päältä artikkelissa Vertailevaa kielten tutkimista ilman suunnitelmaa, n:o 0001 KiTu

Not So Young Couple

Julkaistu: 6.5.2014 | Kirjoittanut: Yelling Rosa

Husband: Darling, I saw the television commercial on the new antiperspirant which makes it possible to do more exercises than ever before and the protection won’t fail you. They promised exactly eight times more.
Wife: I, see.
Husband: Now we can make love like rabbits and you don’t have to suffer from my smell.
Wife: Darling, you have no erection, even with the blue pill.
Husband: Oh, you’re right, honey, as usual. It is just I get carried away with these new inventions and techniques. I hope that you are not very disappointed now.
Wife: No, my man. I haven’t been disappointed in the last ten years.
Husband: I feel shame now.
Wife: Don’t be; just keep on watching television but be careful, and if you don’t mind I would like to concentrate on knitting now.
Husband: Absolutely, that’s fair, my sweetheart.
Wife: Always.

©Yelling Rosa
12/2 -14

USB Memory Stick Organizer

Husband: I made you an USB Memory Stick Organizer. Now you can label all your sticks and know where your knitting forms are. You can place it anywhere you like because it can be fixed with Bostik Blu Tack.
Wife: That’s nice. I hope it wasn’t very expensive.
Husband: On the contrary, it was very cheap. The palette cost less than 2 euro and 3 stick-on hooks were 3, 50 euro in the local hardware store. And, I almost forgot, 3 key rings cost 3, 75 euro.
Wife: I see.
Husband: I can clue That Fish painting on the palette, if you like.
Wife: Be careful that you don’t spoil it.
Husband: Don’t worry. I will print the copy which I then attach and cover it with the plastic film.
Wife: Thank you, that’ll be more than 1000 rabbits and you know what hare I am talking about. I hardly can wait.
Husband: Mission understood.

Picture about the Organizer

Couple01

That Fish

Couple02ThatFish

You can enlarge That Fish by clicking on it with the mouse cursor.

If you use That Fish on your USB Memory Stick Organizer, please don’t change the picture anyway. On the other hand I am sure that you have many own picture you can attach on the palette, if any. It doesn’t look bad even without the picture. And remember any thin plywood or veneer board will do.

That’s it and No More Bad Memory Stick Days!

Facebooktwitterlinkedinrss
Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail
Tallennettu kategorioihin In English, Kirjallisuus, Kuvataide, Tietotekniikka | Kommentit pois päältä artikkelissa Not So Young Couple

Södergran ja antroposofia

Julkaistu: 10.4.2014 | Kirjoittanut: Yelling Rosa

 Edith Södergran 1919Edith Södergran, 1919

Ostin kymmenellä eurolla Edith Södergranin upouuden Koottujen runojen kokoelman, Otava 2009. Luettuani kirjaa vähän matkaa minusta tuntui, että olemme tekemisessä mystisten voimien ja symbolien maailmassa. Varmistaakseni asian tutkin nettiä, mistä löytyi Palmusen artikkeli. Kolumnisti Tuula Palmusen mukaan Södergran oli synnynnäinen antroposofi, joka oli hyvin tietoinen henkimaailman olemassa olosta, niin metsän keijuista kuin sielunvaelluksesta. Hänen intohimoinen asenteensa näkyi hänen luontorunoissa ja elämänkaipuuta ylistävissä säkeissä. (Sanakirjan mukaan antroposofia on itävaltalainen Rudolf Steinerin 1900-luvun alkupuolella kehittelemä kristillisteosofinen oppi.)

Minun silmääni pisti Fantastique-otsikon alla olevat Sisko-runot. Palmusen mukaan sisko oli todella olemassa. Hän oli Edithiä vanhempi Sigma-tyttö. Sigma oli palvelustytön tehtävässä, mutta runoissaan Södergran on tehnyt hänestä miltei jumalolennon. Välillä tuntuu jopa, että suhteessa olisi eroottista latausta. Päällimmäisenä on Edithin personifikaatio: Sisko edustaa kaikkea hyvää, pyrkimystä hyvään. Sisko on pahan vastakohta, jota pahat voimat ympäröivät ja ovat valmiina nielaisemaan millä hetkellä hyvänsä. Runossa ”Sanomaton on matkalla luoksemme” Edith sanoo: Eikö tummakasvoinen jumala haluakin sulkea sinut syliinsä? /Eikö hän seisokin jalkopäässäsi kun vaivut uneen?/

Toinen seikka, johon kiinnitin huomiota, oli Södergranin jumalkuva. Se on dualistinen. Jumala on hyvä tai paha sen mukaan, miten hänen nimensä kirjoitetaan. Isolla kirjaimella löytyy melko perinteinen kristillinen Jumala, kun taas pienen kirjaimen taakse kätkeytyvät demonit ja muut ihmistä syövät henkiolennot. Runo ”Kristillinen uskontunnustus” päätyy säkeeseen: onni on risti joka pystytettiin kaikkien puolesta. Tosin aivan näin yksinkertainen jako ei ole. Joskus ison J-kirjaimen taakse kätkeytyy haltiattaria ja enkeleitä, jotka tuovat sanomaa rajan toiselta puolelta tavalla, joka ei ole sopusoinnussa tavanomaisen kristillisen maailmankatsomuksen kanssa. Herääkin kysymys, oliko Edith enemmän kristosofi kuin antroposofi, vaikka käytännössä näillä katsomuksilla ei ole suurta eroa.

Södergranin koottuja runoja voi suositella kaikille. Enemmän säkeistä saa irti, jos on tutustunut itämaisiin uskontoihin antroposofian lisäksi. Runo ”Himalajan portailla” paljastaa sen, että Edith on perehtynyt itämaiseen ajatteluun. Hinduismissa pyritään saavuttamaan nirvana, jonka jälkeen maanpäällinen unohtuu ja taivaallinen elämä alkaa. Runossaan ”Himalajan portailla” Södergran kirjoittaa: /Himalajan portailla/istuu suuri Višnu/ ja uneksii/. /Valkoisissaan/seisoo pikku pyhiinvaeltaja purppurakajossa. / Kaikkivaltias, /ota minun elämäni/yhdeksi uniesi silmänräpäykseksi. /Haluan nähdä mitä sinä haluat – ja tuhoutua ./

Yelling Rosa, 2009

Laulu vuorellaE01

PS Tämä artikkeli on julkaistu Lapin Kirjallisuusseuran julkaisussa Lapillinen, n:o 27, 2009

Facebooktwitterlinkedinrss
Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail
Tallennettu kategorioihin Kirjallisuus, Luonto, Yhteiskunta, Yleinen | Kommentit pois päältä artikkelissa Södergran ja antroposofia

Ärsyttävä asiakas

Julkaistu: 24.2.2014 | Kirjoittanut: Yelling Rosa

Tällaista jälkeä syntyi kuppilassa toissa viikolla. Kaupan puolelle mennessäni eräs henkilö puhui puhumastakin päästyään. Hänen äänensä oli vielä kireä ja korkea. Suunniteltu asiakaskierto takasi sen, että olimme tuon tuosta samoja tuotteita valitsemassa. Puoliso kuunteli toista osapuolta kuin häntä olisi piiskattu paljaalle selälle mattopiiskalla. Mitä enemmän tuota pälpätystä kuuli sitä kovaäänisemmältä se alkoi kuulostaa. Huonoksi onnekseni pariskunta tuli vielä istumaan viereiseen pöytään. Korvissa soi vielä heidän jätettyään minut hiljaisuuteen. Kokemusta sulatellessani kirjoitin alla olevan jutun muistikirjaani.

Ärsyttävän puhelias

Se ihminen
ei puhu
kuin rokkapata,
vaan se on
kuin veitsiä
ja haarukoita
tippuisi tasaisena
solkena tyhjään
tiskialtaaseen.
Miten onkin
niin taitava,
että aina löytää
kipata paljaalle
teräkselle.
Yelling Rosa
13/2  -14
ABC, Tornio

En yleensä säikähdä vähästä, mutta nyt minua vietiin kuin teurassikaa narussa. Samalla mietin, että kyllä tällaisia ärsyttävän puheliaita löytyy niin miehistä kuin naisista. Merkillisintä ilmiössä on se, miten he osaavat joka lauseella piestä kuulijaa aina enemmän ja enemmän, joka tapauksessa yhtä paljon kuin edellisellä lauseella. Se luo tuon ärsyttävyyden jatkumon. Tietysti myötäelin enemmän mahdollisia häiriötilanteita mielessäni, mistä jutulle tuli yleispätevyyttä. Ei tuo yksi poloinen vielä saanut korvissani terästasoja soimaan.

Muistikirjassa tuon jutun nimi on Ärsyttävän puhelias, mutta lopullisessa versiossa nimeksi tulee Ärsyttävä asiakas, mikä antaa edelleen enemmän kaikupohjaa puheripulin riivaamien ihmisten vaikutuksesta elämän eri tilanteissa.

Voit lukea lisää runojani osoitteessa http://yellingrosa.com/runot01.htm

Hyvää alkanutta viikkoa ja riittävästi hiljaisuutta korville ja sitä kautta mielen toimivuutta. Pahinta on se, jos keskittyminen alkaa olla mahdotonta.

Facebooktwitterlinkedinrss
Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail
Tallennettu kategorioihin Kirjallisuus, Kuvataide, Runous | Kommentit pois päältä artikkelissa Ärsyttävä asiakas

Puute ja kurjuus

Julkaistu: 7.2.2014 | Kirjoittanut: Yelling Rosa

Mikään ei ole niin
lähellä kuolemaa
kuin puute ja kurjuus.
En näe niissä mitään
jalostavaa tai puolusteltavaa,
sitä että köyhät ovat laiskoja,
ja aiheuttavat itse tilansa.
Sillä jos joku jättää taakseen
viheliäisyyden,
se ei ole todistus yrittämisen
voimasta,
vaan poikkeus säännöstä.
Jos tuo irtautuminen pulasta
olisi sääntö,
kyllä joka ihminen hyvästelisi
köyhyyden vitutuksen.
Jos et usko,
pane itsesi ikuiseen
ahdistukseen.
©Yelling Rosa
15/1 -14

Jälkikirjoitus:
Tiedän, että heti luettuasi tämän toteamukseni, aloitat hyökkäyksen etsimällä vikoja minusta, koska et halua sanomani olevan totta. Sen myöntäminen sekoittaisi kaikki ajatusmallit.

Jos pääset minun haukkumisesta toteamalla, että tuo väittämähän nyt oli vain yksi väittämä miljardien joukossa, mutta silti sanani rasittavat sinua, palaat peruskäsityksiin kysymällä, miksi köyhät sitten hymyilevät. Eikö se juuri todista, että he ovat tyytyväisiä oloonsa. Sehän todistaa, etteivät he pane tikkua ristiin asioiden parantamiseksi.

Johon minä totean, ettei kysy ole tyytyväisyydestä, vaan ihmisen ensimmäisen perustarpeen, eloonjäämisen, tyydyttämisestä. Jos ei mistään näkyisi valoa, johtaisi se lopullisesti pimeydessä vaeltavan eläjän kuolemaan.

Ehkä nyt toteat minun olevan hullu ja jätät asian sikseen tai vedät radikaalin kortin pakastasi esittämällä, että köyhien pitäisi puolustaa oikeuksiaan, kun hymykään ei ole aitoa. Lisäät vielä, vaikka kuolemaan asti, mikä ei ole sinun tapaista, koska et kannata väkivaltaa, mutta haluat pitää vanhan käsityksesi: jokainen on oman onnensa seppä.

Ei vieläkään, ystävä hyvä, ole todistus köyhyyteen tyytymisestä, eikä siitä, että kurjuuden lapset olisivat jalosydämisiä. Ihmistarpeiden ykkönen jää toteutumatta, jos kaatuu taistelussa köyhyyttä vastaan. Samalla vaikeutuu omaisten elämä ja toivo siitä, että joku lähimmäisistä kuuluisi siihen minimaalisen mitättömään poikkeusryhmään, jonka onnistuu jättää köyhyys, ja ehkä tarjota apua loppuperheelle. Ä-ää, ennen kuin sanot lisää niin ei toivomisessa ole mitään väärää, vaan sehän on nyt sitä yrittämistä, jota olet niin kauheasti puolustanut vapauttajana ja minkä puuttumista köyhien kohdalla surkutellut. Ydin olikin se, että se ei koskaan riitä. Poikkeus, kun ei ole edes säännön osa, vaan siitä irrallinen ilmiö. Jos et usko, lue tilasto-oppia.

On se, kun kaiken joutuu selittämään. Jos tämä olisi jatkunut, niin seuraavaksi tuo ihminen olisi kysynyt: “Missä sitä köyhyyttä sitten on”? Siihen olisin vastannut: maailmassa, maailmassa hyvinkin köyhyyttä on enemmän kuin vaurautta, vaikka ei välttämättä juuri sinun kadullasi.

Facebooktwitterlinkedinrss
Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail
Tallennettu kategorioihin Runous, Tietotekniikka, Yhteiskunta, Yleinen | Kommentit pois päältä artikkelissa Puute ja kurjuus

Happy Valentine’s Day Card 2014

Julkaistu: 31.1.2014 | Kirjoittanut: Yelling Rosa

There is still some time left till Valentine’s Day, but I published my new card in good time in order to give you time to add your own text on my card. There are four versions of this card altogether. Two of them are editable, one is an example and one of them you should used as I have designed it. You find these four cards as well all my free postcards here. The caption tells you if the card is editable. Among my postcards you will find more Valentine’s Day Card than the one I introduce here.

This creation just came up on the paper. Afterwards I found that it is a gentle, warm and loving creature that can symbolize love in general. That’s why I thought that it could be the theme of my next Valentine’s Day Card. In my country Valentine’s Day is a day for a friendship and friends whereas in England and USA it is more of a day when a boy and a girl show their interests in one another. In both cases our creature is the proper choice. He/she looks like one in love and one who has warm feelings toward other beings.

HappyValentine003

You can copy the card above also from this page. Remember to enlarge it first to the new browser tab by clicking it with your mouse cursor. Here it is diminished. Please don’t change the layout of this card version anyway.

Gift animation below introduces you my new Valentine’s Day Card in four versions. The slide changes every eight seconds.

HappyValentine001

I wish all of you the Happiest Valentine’s Day ever

Facebooktwitterlinkedinrss
Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail
Tallennettu kategorioihin In English, Juhlapäivät, Kuvataide, Luonto, Tietotekniikka | Kommentit pois päältä artikkelissa Happy Valentine’s Day Card 2014

Uusi webhotelli

Julkaistu: 28.1.2014 | Kirjoittanut: Yelling Rosa

Olen vaihtanut vanhasta palvelinympäristöstäni uuteen Linux Starter –ympäristöön, joka käyttää cPanelia. Se on uusi palvelinkohtainen työkalukokonaisuus minulle. Tässä menee varmasti joku tovi ennen kuin kaikki on tuttua. FTP –yhteys salatulla ominaisuudella onnistui äsken ja nyt kokeilen, miten käy artikkelin lisäämisen WordPress.org blogiin. Nämä org-päätteiset WordPress –blogit ovat bloggaajan tai jonkin muun tahon kuin WordPressin ylläpitämiä.

Kaiken järjen mukaan blogiartikkelin, jonka olen kirjoittanut ilmaisella Windows Live Writerilla, lataaminen omalta pöytäkoneelta palvelimelle pitäisi onnistua ilman mitään erikoisasetuksia cPanelissa. WordPress.orgin kirjautumistiedothan ovat palvelimella olevalla SQL –tietokannalla, joka on siirretty vanhasta paikasta uuteen ympäristöön, mutta katsotaan nyt. Jep, sinne meni pilveen, mikä on enemmän kuin sata jänistä.

Minulla on vielä paljon selvitettävää, mutta yritän tehdä aikanaan jonkunlaisen yhteenvedon, miten cPanel on hoitanut hommansa. Jos joku tässä vaiheessa, kun en vielä osaa sanoa Linux Starter –Webhotelliympäristöstä paljoakaan, haluaa lukea siitä, tiedot löytyvät osoitteesta http://www.xonet.eu/webhotellit/. Kallis tämä vaihtoehto ei ainakaan ole ja palvelu on ainakin osittain suomenkielistä. Voit lukea cPanelista täältä.

Merkkikokoriippuvainen, toinen testauspäivä, 29.1.14

cPanel -sovellusympäristö on näköjään Case Sensitive (merkkikokoriippuvainen), jolloin tiedostonimet Tiedosto.doc ja tiedosto.doc käsitetään kahdeksi eri tiedoksi. Palvelin ei myös löydä tiedostoa, jos HTML -koodissa URL–osoitteessa tiedoston nimi ei ole kirjoitettu juuri vastaamaan tiedoston tallennusnimeä. Niinpä sain korjailla joitakin URL -osoitteissa olevia tiedostonimiä, koska edellinen sovellusympäristö ei ollut merkkikokoriippuvainen. Onneksi korjaukset jäivät puoleen kymmeneen, mutta pitää vastaisuudessa ottaa jokin vakiokäytäntö, kun nimeän tiedostoja. Helpointa olisi se, että kirjoitan kaikki tiedostonimet pienellä. Koodissa ei sitten tarvitsisi erikseen muistella eri nimeämissysteemejä.

Kansion salaaminen onnistui niin hyvin, etten pääse selaimelta itsekään tutkimaan kansion sisältöä. Kyseessä lienee käyttäjävirhe, koska cPanel -sovellusympäristö on minulle uusi. Pystyn aina sisäisillä työkaluilla purkamaan kansion salauksen, joten se ei sinänsä ole tässä vaiheessa vielä ongelma. Tutkin asiaa lisää tuonnempana.

Salasanan asentaminen yksittäiselle kansiolle (Directory), kolmas testauspäivä, 10.2.14

Kokeilin jo aiemmin tätä salasanan asettamista yksittäiselle kansiolle, mutta se ei onnistunut, vaikka tein kaikki ohjeiden mukaisesti. Lopulta kokeilin salasanaa, jossa en käytä ALT GR -erityismerkkejä, kuten £ tai $. Turvallisuus ei silti vaarantunut, koska cPanel arvioi uudenkin salasanani erittäin vahvaksi. Nuo mainitsemani merkit eivät ilmeisesti toimi siksi, että serveri toimii Yhdysvalloissa ja cPanelia ei ole ohjelmoitu tunnistamaan suomalaista näppäimistöä. Erikoismerkithän ovat eri maiden näppäimistöistä eri paikoissa. Toki tämä on vain oletus, mitä en ole mistään tarkastanut, mutta yhtä kaikki salasana toimii nyt.

Urakka alkaa olla pian ohi, mutta vielä minun on vaihdettava muutama tiedostonimi ja asetettava yksi tietokanta serverille. Minulla on ollut vain omassa käytössäni WordPress-blogi, jossa kokeilen eri vaihtoehtoja ennen kuin siirrän ne tähän Muistikirjaan tai vähän julkisempaan Yelling Rosan Blogiin. Siihen joudun tekemään cPanelissa muutoksia toisin kuin Muistikirjaan, kuten kerroin 28.1.2014.

Palaan mahdollisesti vielä tuonnempana tähän artikkeliin, jos ilmenee jotain yllättävää. Näillä näkymillä sanon tämän asian osalta: heippa. On tämä cPanel ja Linux Starterin webhotelli ihan varteenotettava vaihtoehto. Toivottavasti en joudu ottamaan sanojani takaisin. Tietotekniikka, kun saattaa aina yllättää.

Facebooktwitterlinkedinrss
Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail
Tallennettu kategorioihin Tietotekniikka, Yleinen | Kommentit pois päältä artikkelissa Uusi webhotelli