Neiti Oranssi Virtahevoinen
Oli perjantaiaamu 20 päivänä tammikuuta 2012 ja olin viimeistä päivää evakossa, kun unohduin piirustelemaan. Se on sellaista puuhaa, ettei oikein pidä silmällä, mitä piirustuskäsi tekee. Pohdiskelin kahtatoista kaverillani viettämääni vuorokautta ja olin onnellinen, että putkien pinnoitustyö oli vihdoin ohi ja pääsisin illalla omaan pikku mörskääni. Kun vihdoin havahduin mietteistäni, minua katseli oranssi virtahevon näköinen luomus. Alusta pitäen kävi selväksi, että se on aivan erityisen omapäinen yksilö.
Ensi töikseen se ilmoitti nimekseen Oranssi Virtahevoinen, mihin minä totesin sen olevan mahdotonta, kun näytät kokolailla neiti Hippopotamus amphibiukselta eli lyhyesti hipolta. Sellaiseksi en nyt kyllä ala, se tiuskaisi. Nehän joutuvat Osuuspankin ikkunaan ja haalistuvat auringossa. Huomasin, että on parasta olla väittämättä vastaan ja antaa sen höpöttää omiaan. Kunnes nyt, ystävänpäivän alusviikolla, kun se on keksinyt olevansa mainio ystävänpäiväkortin aihe. Silloin aioin löydä pisteen koko sen olemassa ololle ja mietin, että piirustelu on oikeastaan vaarallista. Toisaalta, kun katsoin sitä uudestaan, niin oli se niin sympaattinen, että minun oli säilytettävä se. Panin Hevoisen paperikasan alimmaiseksi.
Sieltä sen viheliäisen onnistui luikerrella uneeni. Niinpä aamulla muistin Hevoisen sanoneen, että kortin taustan pitää olla valkoinen, ja hän on ehdottomasti kortin vasemmassa reunassa ja Hyvää ystävänpäivää -teksti on oikealla. Koko komistus pitää reunustaa oranssilla kehyksellä, joka on kaksi prosenttia suurempi kuin kuva. Olin vissiin unesta vielä sekaisin, kun avasin kuvankäsittelyohjelman ja tein työtä käskettyä. Oranssi Virtahevoinen oli paremmalla tuulella kuin koskaan ja nauraa hörötti kehyksien sisällä. Hyvää mieltä sillä on kova halu levittää, joten päätin toteuttaa sen toiveen ja ladata sen Postikortit -verkkoalbumiini muiden korttien joukkoon.
Lisäsin kyllä, että lataan albumiin joka tapauksessa perinteisen kukka-aiheisen ystävänpäiväkortin, jollaisista ihmiset tykkäävät. Hevoinen tokaisi, että mitä hauskaa jossain kukassa on. Eihän se edes osaa nauraa niin, että muutkin ilahtuvat. No, katsotaan sitten, sanoin, kumpi meistä on oikeassa, sinä hohotuksesi kanssa vai minä ojentamassa korrektisti ystävänpäiväkukkaa yleiseen jakeluun. Ehti tuo siihenkin väliin sanoa, että pane mukaan paljon vaalean punaisia sydämiä. Nehän kertovat kaiken ihmisten välisestä kanssakäymisestä. Ok, mutta kysehän on rakastavaisten ystävyydestä ja ne ovat sydämenasioita. Jätin silti kertomatta piirustelun tulokselle, että teen sen suunnittelemasta kortista myös tekstin osalta editoitavan version. Sitä se ei olisi niellyt mukisematta.
Tässä on tänään Picasan Postikortit-verkkoalbumiin lataamani kortit:
Löydät ne oikeassa koossa täältä.
Omien terveisien lisääminen hippoystävänpäiväkorttiin on neuvottu täällä.
Hyvää Ystävänpäivää kaikille.
Oranssi Virtahevoinen, niin ja mie.
JK. Toistamiseen toivotellaan, tiedän sen, mutta edelliskerralla 28.1.2012 ei ollut tietoa Virtahevoisystävämme toiveista.
Moi Ilkka,
Sinulla on näköjään uusi lemmikki kotona :). Ihana juttu muuten.
t. Seija