Kuluttaminen
on tämän päivän
laillistettua murhaamista.
© Yelling Rosa
21/6-92
Versioitu
3/1 -14
Moni voi ajatella lukiessaan toteamukseni, että mikä tuo on puhumaan tuolla tavalla, kun on kuluttaja siinä, missä minäkin. Hänelle voin sanoa, etten väitä olevani muita parempi. Kysymyksessä on silti toteamus, jonka paikkansapitävyyttä on vaikea kieltää. Ehkä siksi se saattaa ärsyttää eli ihminen älähtää, kun kalikka kalahtaa. Paras puolustus on se vanha kunnon hyökkäys sanottua vastaan, mutta ei tämä ole syytös vaan, kuten sanoin, toteamus. Nyt kun olemme alkusäikähdyksestä selvinneet, voimme kysyä itseltämme, onko Kuluttamisen hillitseminen mahdollista. Sen peruuttamattomuutta me yleensä perustelemme sillä, että kulutuksen taantuminen aiheuttaa vääjäämättömästi elintason laskun, koska ostokyky heikkenee menetettyjen työpaikkojen vuoksi. Tämä on totta, mutta samalla se on myös ratkaisun avain. Kuluttamista ei saada ekologisesti kestävälle tasolle ilman elintason rahallista laskua eli tavarakulutuksen vähenemistä.
Tiedä sitten, onko totuus vähemmän kirpeä meille, jos mietimme, onko elintaso pelkästään rahallista luokkaa. Toki me ajattelemme niin, mutta voisimmeko kenties laajentaa sen käsitettä elämisen tason puolelle. Elämisen tasokaan ei ole tyystin rahataloudesta irti, mutta sen ja rahan suhdetta on vaikeampi mitata välittömästi euroissa. Sen suoritukset ovat laajempialaisia. Osaksi niitä voi vain spekuloida, mutta niinhän rahatalouskin tekee pörssien välityksellä. Ero on kuitenkin siinä, että elämisen tason parantumisen muutoksia ei voi enää spekuloida sitten, kun ne ovat tapahtuneet. Jos oletetaan, että kun kuluttamisesta jäänyt aika käytetään perheiden sosiaalisen hyvinvoinnin parantamiseen, jonain päivänä me näemme, onko analyysi oikea. Silloin sitä ei voi äkkinäisillä mediamanipulaatioilla muuksi informoida. Kun sitten perheet voivat paremmin on todennäköistä, että rikollisuus ja mielenterveysongelmat vähenevät. Viimeiselle väitteelle meillä on todisteita jo nyt, koska maailmassa on saarekkeita, joihin moderni kulutus ei ole vielä iskenyt kynsiään. Näissä perinteisesti toimeentulonsa hankkivissa yhteisöissä on tutkitusti vähemmän epäsosiaalisuutta.
Voihan nenä, näin tämä vain on, että tavarakulutuksen väheneminen on ainoa keino lisätä maapallon luonnonvarojen säästämistä myös tuleville sukupolville. Siihen ei ole haluja näköjään edes vihreiden poliittisten liikkeiden piirissä. Sen verran minä kuitenkin odotan heiltä selkärangallisuutta, että edes myöntäisivät tämän. En minäkään purnaamatta kulutuksen vähenemisestä selviäisi, mutta sen vähentämisen tarpeellisuus on ensimmäinen askel elinmahdollisuuksien turvaamiselle maailmassa. Jos ja kun tosiasia myönnetään, ajatukseen on mahdollista alkaa tottua. Ehkä se siten onnistuisi seuraavalta sukupolvelta jo vähän paremmin. Kuluttamisen puolusteleminen siirtää ihmisen uuteen tilanteeseen kasvamisen hamaan tulevaisuuteen, ehkä niin pitkälle, että elämisen mahdollisuudet maapallolla menetetään.
