Mikään ei ole niin
lähellä kuolemaa
kuin puute ja kurjuus.
En näe niissä mitään
jalostavaa tai puolusteltavaa,
sitä että köyhät ovat laiskoja,
ja aiheuttavat itse tilansa.
Sillä jos joku jättää taakseen
viheliäisyyden,
se ei ole todistus yrittämisen
voimasta,
vaan poikkeus säännöstä.
Jos tuo irtautuminen pulasta
olisi sääntö,
kyllä joka ihminen hyvästelisi
köyhyyden vitutuksen.
Jos et usko,
pane itsesi ikuiseen
ahdistukseen.
©Yelling Rosa
15/1 -14
Jälkikirjoitus:
Tiedän, että heti luettuasi tämän toteamukseni, aloitat hyökkäyksen etsimällä vikoja minusta, koska et halua sanomani olevan totta. Sen myöntäminen sekoittaisi kaikki ajatusmallit.
Jos pääset minun haukkumisesta toteamalla, että tuo väittämähän nyt oli vain yksi väittämä miljardien joukossa, mutta silti sanani rasittavat sinua, palaat peruskäsityksiin kysymällä, miksi köyhät sitten hymyilevät. Eikö se juuri todista, että he ovat tyytyväisiä oloonsa. Sehän todistaa, etteivät he pane tikkua ristiin asioiden parantamiseksi.
Johon minä totean, ettei kysy ole tyytyväisyydestä, vaan ihmisen ensimmäisen perustarpeen, eloonjäämisen, tyydyttämisestä. Jos ei mistään näkyisi valoa, johtaisi se lopullisesti pimeydessä vaeltavan eläjän kuolemaan.
Ehkä nyt toteat minun olevan hullu ja jätät asian sikseen tai vedät radikaalin kortin pakastasi esittämällä, että köyhien pitäisi puolustaa oikeuksiaan, kun hymykään ei ole aitoa. Lisäät vielä, vaikka kuolemaan asti, mikä ei ole sinun tapaista, koska et kannata väkivaltaa, mutta haluat pitää vanhan käsityksesi: jokainen on oman onnensa seppä.
Ei vieläkään, ystävä hyvä, ole todistus köyhyyteen tyytymisestä, eikä siitä, että kurjuuden lapset olisivat jalosydämisiä. Ihmistarpeiden ykkönen jää toteutumatta, jos kaatuu taistelussa köyhyyttä vastaan. Samalla vaikeutuu omaisten elämä ja toivo siitä, että joku lähimmäisistä kuuluisi siihen minimaalisen mitättömään poikkeusryhmään, jonka onnistuu jättää köyhyys, ja ehkä tarjota apua loppuperheelle. Ä-ää, ennen kuin sanot lisää niin ei toivomisessa ole mitään väärää, vaan sehän on nyt sitä yrittämistä, jota olet niin kauheasti puolustanut vapauttajana ja minkä puuttumista köyhien kohdalla surkutellut. Ydin olikin se, että se ei koskaan riitä. Poikkeus, kun ei ole edes säännön osa, vaan siitä irrallinen ilmiö. Jos et usko, lue tilasto-oppia.
On se, kun kaiken joutuu selittämään. Jos tämä olisi jatkunut, niin seuraavaksi tuo ihminen olisi kysynyt: “Missä sitä köyhyyttä sitten on”? Siihen olisin vastannut: maailmassa, maailmassa hyvinkin köyhyyttä on enemmän kuin vaurautta, vaikka ei välttämättä juuri sinun kadullasi.
