Edith Södergran, 1919
Ostin kymmenellä eurolla Edith Södergranin upouuden Koottujen runojen kokoelman, Otava 2009. Luettuani kirjaa vähän matkaa minusta tuntui, että olemme tekemisessä mystisten voimien ja symbolien maailmassa. Varmistaakseni asian tutkin nettiä, mistä löytyi Palmusen artikkeli. Kolumnisti Tuula Palmusen mukaan Södergran oli synnynnäinen antroposofi, joka oli hyvin tietoinen henkimaailman olemassa olosta, niin metsän keijuista kuin sielunvaelluksesta. Hänen intohimoinen asenteensa näkyi hänen luontorunoissa ja elämänkaipuuta ylistävissä säkeissä. (Sanakirjan mukaan antroposofia on itävaltalainen Rudolf Steinerin 1900-luvun alkupuolella kehittelemä kristillisteosofinen oppi.)
Minun silmääni pisti Fantastique-otsikon alla olevat Sisko-runot. Palmusen mukaan sisko oli todella olemassa. Hän oli Edithiä vanhempi Sigma-tyttö. Sigma oli palvelustytön tehtävässä, mutta runoissaan Södergran on tehnyt hänestä miltei jumalolennon. Välillä tuntuu jopa, että suhteessa olisi eroottista latausta. Päällimmäisenä on Edithin personifikaatio: Sisko edustaa kaikkea hyvää, pyrkimystä hyvään. Sisko on pahan vastakohta, jota pahat voimat ympäröivät ja ovat valmiina nielaisemaan millä hetkellä hyvänsä. Runossa ”Sanomaton on matkalla luoksemme” Edith sanoo: Eikö tummakasvoinen jumala haluakin sulkea sinut syliinsä? /Eikö hän seisokin jalkopäässäsi kun vaivut uneen?/
Toinen seikka, johon kiinnitin huomiota, oli Södergranin jumalkuva. Se on dualistinen. Jumala on hyvä tai paha sen mukaan, miten hänen nimensä kirjoitetaan. Isolla kirjaimella löytyy melko perinteinen kristillinen Jumala, kun taas pienen kirjaimen taakse kätkeytyvät demonit ja muut ihmistä syövät henkiolennot. Runo ”Kristillinen uskontunnustus” päätyy säkeeseen: onni on risti joka pystytettiin kaikkien puolesta. Tosin aivan näin yksinkertainen jako ei ole. Joskus ison J-kirjaimen taakse kätkeytyy haltiattaria ja enkeleitä, jotka tuovat sanomaa rajan toiselta puolelta tavalla, joka ei ole sopusoinnussa tavanomaisen kristillisen maailmankatsomuksen kanssa. Herääkin kysymys, oliko Edith enemmän kristosofi kuin antroposofi, vaikka käytännössä näillä katsomuksilla ei ole suurta eroa.
Södergranin koottuja runoja voi suositella kaikille. Enemmän säkeistä saa irti, jos on tutustunut itämaisiin uskontoihin antroposofian lisäksi. Runo ”Himalajan portailla” paljastaa sen, että Edith on perehtynyt itämaiseen ajatteluun. Hinduismissa pyritään saavuttamaan nirvana, jonka jälkeen maanpäällinen unohtuu ja taivaallinen elämä alkaa. Runossaan ”Himalajan portailla” Södergran kirjoittaa: /Himalajan portailla/istuu suuri Višnu/ ja uneksii/. /Valkoisissaan/seisoo pikku pyhiinvaeltaja purppurakajossa. / Kaikkivaltias, /ota minun elämäni/yhdeksi uniesi silmänräpäykseksi. /Haluan nähdä mitä sinä haluat – ja tuhoutua ./
Yelling Rosa, 2009
PS Tämä artikkeli on julkaistu Lapin Kirjallisuusseuran julkaisussa Lapillinen, n:o 27, 2009
