Le eremita
Le anciano vive in su eremiteria
felice e sin ulle desiderio,
como un solidari cenobita
que sin attaccamento o nostalgia
transversa le grande mysterio
que es caper le secretos del vita.
© Carlos Soreto
Anthologia Litterari
The Hermit
The older woman lives in a hermitage
happy and without any desire,
like a solitary nun
without attachment or nostalgia
that transcends the great mysteries
to understand the secrets of life.
© Carlos Soreto
Translated Yelling Rosa
Kun käänsin Carlos Soreton Le eremita -runoa, totesin, että kirjoittajan on lähes mahdotonta olla objektiivinen. Moni kirjailija on sanonut, että pyrkivät objektiivisuuteen kirjoittamalla asioista niin kuin ne todellisuudessa ovat tapahtuneet. Jos tähän jostain kumman syystä päästäisiin, niin pelkkä aiheen valinta on subjektiivinen valinta.
Soreto puhuu runon vanhasta naisesta ainakin jossain määrin arvostelevaan sävyyn, että yksinäisyys ilman suuria intohimoja on elämän ymmärtämisen välttämistä. Silti tuon vanhan muori polon valinta voi olla juuri se, mikä hänelle avaa ovet elämän suurten salaisuuksien ääreen. Sitä paitsi hän ei ole yksin vaan hänen ratkaisun taakse löytyy kelpo joukko filosofeja ja runoilijoita sekä jopa uskontoja.
Toisaalta Carlos ei tee mitään väärää. Me ihmiset olemme omien ajatuksiemme kauppamiehiä. Jo lastentarhassa alamme etsiä liittolaisia ja pyrimme karttamaan toisinajattelijoita. Tämä tapa elää on niin selkärangassa, että se siirtyy auttamattomasti taiteeseen; ja vain ani harva runo tai kuva onnistuu karttamaan ohjailevan aspektin. Suomalainen taidemaalari Juri Saarikoski sanoi kerran televisio-ohjelmassa, en muista oli kyseessä haastattelu vai omakuva, että hän pyrkii taiteessaan siihen, että saa idean paperille ennen kuin siitä tulee ajatus.
Juri ei tavoitteessaan varmasti aina onnistu, mutta on myös siinä onnistunut, koska noin hyvin osasi pukua projektin teesiksi. Salvatore Quasimodon runo “Ja äkkiä on ilta” on saavuttanut melkoisen riippumattomuuden taiteilijakohtaisesta johdattelemisesta tai maailmankuvan markkinoinnista.
JA ÄKKIÄ ON ILTA
Jokainen yksinään maan sydämellä
auringonsäteen lävistämänä:
ja äkkiä on ilta.
© Salvatore Quasimodo
“Ognuno sta solo sul cuor della terra,
trafitto da un raggio di sole:
ed è subito sera.”
© Salvatore Quasimodo
(Salvatore Quasimodo 1901 – 1968)
This poem in English here.
Salvatoren runo paljastaa myös ihmisenä olemisen karuuden. Uskon, että tuota karuutta ja lohduttomuutta poistamaan olemme halukkaita luomaan teorioita ja aatteita sekä löytämään niille kannattajia niin työssä, kotona kuin taiteessa. Tässä ei ole sinänsä mitään tuomittavaa, kunhan homma ei karkaa lapasesta. Historia tuntee monia suuria draamoja, kun aate on ottanut valtaansa ihmismielen ja ajatusmaailman.
Moni meistä varmasti ajattelee, että nykyään toisinajattelevien eliminointi ei ole mahdollista. Itse olen vakuuttunut, että varmasti on. Nykyään esimerkiksi feminismi on saanut hyvin aggressiivisia piirteitä. Tietysti totalitaarinen feminismi merkitsisi miesten eliminoimista, joten sellainen on käytännössä aika moinen rumba. Silti miesviha on tätä päivää ja sen olemassaolo ei ole kenelläkään hyväksi. Kaikki syyttely aiheuttaa surua ja murhetta syyllisiksi osoitetuille. Syyttäjä saavuttaa hetkellisen voimaantumisen tuntee, mutta tuomitseminen ei tee kenestäkään parempaa ihmistä.
Raamatun lauseet ovat tie Jumalan luo, mutta ovat samalla ne ovat käytännönohjeita. Silloin, kun emme tuomitse muita, meitä ei tuomita, Matteus 7:1. Tämän ohjeen avulla pidämme aatteiden kannattamisen tiellä, missä ihmisen kunnioittaminen on parasta aatteiden kauppaamista.
Kaikkea hyvää kaikille … myös miehille
Yelling Rosa
