Yelling Rosan muistikirja

Digihumanoidit ovat se ihmiskunnan vähemmistöön kuuluva klikki, joka ylistää tietokoneteknologiaa ilman minkäänlaista maanläheisyyttä. He muistuttavat humanoideja, koska vaikuttavat tulleen toiselta planeetalta tähän maailmaan tarjoten vain omia maanulkopuolisia näkemyksiään. Heidän vahvuutenaan on se, että he osaavat manipuloida enemmistöä hienoilla ja lentävillä teorioillaan. Tälle ryhmälle on ominaista uusien sivistyssanoihin pohjautuvien termien hihnatuotanto. Sofistikoituneet ilmaisut hämmentävät kansanihmisiä, mikä ilmeisesti on tarkoitus, tai sitten nämä digihumanoidit ovat niin haltioituneita keksinnöistään, etteivät huomaa puhuvansa täysin asian vierestä.

Olisi kuitenkin väärin luulla, että nämä ihmiset puhuvat tyhmyyttään. Heidän motiivinsa on raha ja eteneminen urallaan. Kummassakaan vaikuttimessa ei ole mitään tuomittavaa sinänsä, mutta jos ne sokeuttavat käyttäjänsä on kyse ilmiöstä, joka on koko ihmiskunnalle taakaksi. Digisokeudesta voidaan puhua silloin, kun kirkkain silmin puhutaan diginatiivisukupolvesta, joka ottaa pian työelämän haltuunsa. Tämä tietysti voi pitää paikkansa osaltaan, mutta ei koko sukupolven laajuudessa edes teollistuneissa maissa saati siten globaalisti. He unohtavat sen tosiasian, että yli puolet ihmiskunnasta on ilman Internet-yhteyttä ja vielä suurempi osa ei omista tietokoneteknologian mahdollistavia laitteita.

Jos digihumanoidit eläisivät maanpinnalla, he ymmärtäisivät myös sen, että kapea-alaisuus ja virhetulkinnat ovat taakaksi myös sille ryhmälle, joka heitä sponsoroi. Jos ja kun valta tietokoneteknologian kehityksessä annetaan nuorille diginatiiveille, mennään ojasta allikkoon. Diginatiiveille koko homma on vielä leikkiä, josta he saavat palkan onnistuessaan vääntämään teknisesti hienon koodin, kun taas varttuneempi ja kokeneempi ihminen iloitsee tehdessään hyvää, josta on hyötyä itseään laajemmalle seurakunnalle. Tietysti nuoret iloitsevat rahasta niin kuin varttuneemmatkin koodaajat.

Laaja-alaisuuden etu olisi siinä, että tietokoneteknologia tulisi lähemmäksi suurempaa osaa ihmisistä iästä ja yhteiskunta-asemasta riippumatta. Se tietäisi edistystä suurella rintamalla ja innovaatioita, jotka hyödyttäisivät koko ihmiskuntaan. Kiinnostuksen ja laajuuden myötä laiteiden ja ohjelmistojen myynti lisääntyisi. Vaikka nykyään usein luullaan, ettei hyödykkeitä kannata markkinoida kuin varakkaille, erehdytään. Heillä tosin on rahaa kymmenien mattimeikäläisten edestä, mutta heidän tarpeensa eivät vastaa kymmeniä rivi-ihmisiä. Toki heidän jääkaappinsa voivat olla kullatuin ovin varustettuja, mutta silti niitä on vain yksi tai kaksi. Edelleen tarvitaan vain kourallinen ihmisiä valmistamaan kultakahvakaappeja, mutta tehtaita tyydyttämään tavallisen ihmisten tarpeet. Rahan keskittyminen on johtanut siihen, että harvat pyörittävät niin liike- kuin tiedemaailmaa. Silti heidän kykynsä kuluttaa on rajallinen.

Laaja-alaisuus lisäisi koodien käytännöllisyyttä. Objektiohjelmoinnin edut ovat lähes täysin hyödyntämättä. Tämä johtuu siitä, että kehittelykiinnostus on suppeaa. Esimerkkinä voitaisiin mainita yleinen Dictionary Object (sanakirjakapula), joka olisi sopiva kaikkiin tekstinkäsittelyohjelmiin kaikissa käyttöjärjestelmissä. Miettikääpä sitä säästöä ja tehokkuuden sekä miellyttävyyden lisääntymistä, kun jokainen ihminen niin työmaalla kuin kotonaan klikkaisi muutamalla näppäimellä itselleen sanakirjan mihin tahansa sanoja käyttävään sovellukseensa sen sijaan, että lukisi Internetistä ohjeita tuntikausia joka kerta lisätessään oman kielensä oikoluvun johonkin yhteyteen.

Tuntien digihumanoidit heidän ensimmäinen väitteensä lukiessaan yleisestä sanakirjakapulasta on se, että he sanovat tuollaisen lisäävän viruksien käyttöä. Mihin vastaan, että hyvä esimerkki kapea-alaisuudesta. Jos yleispätevän objektien käytöstä syntyy ongelmia, ne ratkaistaan kerralla yleispätevällä kokonaisratkaisulla ja siirrytään uusien ongelmien ratkaisuun kokonaisvaltaisesti eikä yhtä koodiriviä muuttamalla. Miksi pyörä pitää keksi jokaisen koodin käyttöönoton yhteydessä uudestaan. Tilannetta voi verrata tavalliseen kieleen. Olisi melko huvittavaa, jos aina ennen kuin pystyisi lukemaan kirjan, pitäisi lukea ohjeistus kirjainmerkkien ja sanojen poikkeavuudesta tässä kirjassa verrattuna johonkin toiseen kirjaan.

Eteenpäin päästään vasta sitten, kun joka tyttö ja poika uskoo itseensä ja siihen, että heillä ei ole ainoastaan oikeus vaan velvollisuus kehittää tietokoneteknologiaa käyttäjäystävällisemmäksi. Tavikset ovat ottaneet paikkansa muilla teknologian alueilla antaen niitä kehittäville ihmisille arvokasta loppukuluttajatietoutta, mikä on parantanut tuotteiden käytännöllisyyttä ja kiinnostusta niiden käyttöön eli lisännyt niiden tuotantoa. Näin kaikki ovat siltä osin onnellisia. Toivon, että jokainen joka lukee tämän artikkelin, ryhtyy puhumaan omasta puolestaan tietokoneteknologian kehittämisestä käytännöllisemmäksi ystäväpiirissään. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaa, kansanihmisten ääni kuuluu aina, mutta ei silloin, kun suut pysyvät kiinni.

PS Digihumanoidien maanpinnalle palauttamisen tarpeesta puhuttaessa minun nimeäni ei tarvitse mainita. Se olisi epärealistista: Tämä kuuluu kaikille ihmisille ja toivon, että nuoret, jotka eivät katso kuuluvansa kapea-alaiseen diginatiivien heimoon, innostuisivat koko ihmiskunnan hyväksi. Heitä voisi sitten kutsua vaikka digihumaaneiksi. Sehän nyt niin über coolia keksiä termejä.

Ostin eilen tarjouksessa olleen Tietokone-lehden nelosnumeron. Lehdessä oli Kyösti Pärssisen kirjoittama Z – hän tulee -artikkeli, jossa puhuttiin X-, Y- ja Z -sukupolvista. Z -sukupolven määritelmät eivät ole tarkkoja. ”Ehkä Z on vain symboli uudelle ja vähän pelottavalle”, kirjoittavat Aalto-yliopiston professorit Janne Tienari ja Rebecca Piekkari kirjassaan Z ja epäjohtaminen. Y -sukupolven edustajat ovat puolestaan syntyneet 1980- ja 1990-luvuilla ollen kiihkeitä, kärsimättömiä, nopeita … tämä paikallisjohtaja Pirkko-Liisa Vesterisen (Management Institute of Finland) luonnehdinta näistä Y -sukupolven edustajista jatkui vielä kahdeksan riviä. Toisessa kohtaa artikkelia Vesterinen sanoo: ”Kyseessä todella on aivan uusi sukupolvi, ja sen ero edeltävään sukupolveen on suurempi kuin milloinkaan aikaisemmin historiassa.”

Lennokkaita väitteitä maailmassa, jossa pelkästään sivilisaatiot ovat tuhansia vuosia vanhoja. Lisäksi lause edustaa hyvin kapea-alaista näkökantaa. Esittäähän tämä samainen Vesterinen Y-sukupolven luonnehdinnassaan myös, että puheenaiheena oleva diginatiivisukupolvi on yrittäjähenkistä, empaattista, yhteisöllistä, sosiaalista ja globaalin markkina- ja mediakulttuurin kasvattamaa. Ainoa uusi piirre, jonka löysin tuosta listasta oli paremmat tietokonetekniset taidot kuin heitä edeltävällä sukupolvella. Käytän tarkoituksella sanaa tietokonetekniset taidot, koska teknistä osaamista on ollut periaatteessa niin kauan kuin ihminen on ollut olemassa. Aina joku on osannut soveltaa työvälineitä uudella tavalla eli tekniikalla.

Mediakulttuuri kasvatti 1960-luvulla hyvin edeltävästä sukupolvesta poikkeavan sukupolven, jonka erilaisuus ei rajoittunut pelkkää tekniseen osaamiseen, vaikka sitäkin käytettiin. Luotiin kokonaan uusia taidemuotoja, sähköisiä soittimia ja työkaluja. Diginatiiveista poiketen 60-luvun sukupolvi myös ajatteli uudella tavalla soveltaen ja edelleen kehittäen edellisten sukupolvien filosofisia teorioita ja poliittisia katsomuksia. Sen aikaiset vanhemmat polvet leimasivat 60-lukulaisuuden mielellään vasemmistolaisuudeksi, mutta se oli oikeiston propagandaa. Vasemmistolaisuutta ei nimittäin nielty sellaisenaan, mistä on todistuksena se, että juuri 60-luvun nuoret uskalsivat protestoida Tšekkoslovakian miehitystä vastaan, vaikka heitä vanhemmat sukupolvet vasemmistolaiset mukaan lukien painoivat asian villaisella. Muutos edelliseen sukupolveen ilmeni oikeastaan elämän kaikilla aloilla ja ulottuvaisuuksilla. Silti en uskalla mennä väittämään, että 60-luvun nuoret poikkesivat enemmän edeltävästä sukupolvesta kuin mikään muu sukupolvi ennen heitä. En nimittäin ole elänyt kymmeniä tuhansia vuosia maapallolla.

Päivittäin törmää samanlaiseen hegemoniseen ajatteluun kuin mistä Tietokone-lehden artikkeli on hyvä esimerkki, kun kuulee puhuttavan ihmisten Internetin välityksellä käytävän yhteydenpidon poikkeavan sosiaalisuudesta yleensä. Silloin unohdetaan, että jokainen uusi tekninen keksintö lisää ihmisten kanssakäymiseen uusia piirteitä, mutta ei silti puhelimen tullessa yleiseksi puhuttu vakavissaan puhelinminästä. Tietysti sellaisen voidaan katsoa olevan olemassa siltä osin kuin vastaanottaja muodostaa puhelinkeskustelun perusteella mielikuvan. Silti kuva on vain ohut aavistus kanssaihmisen luonteesta, ja tämä tiedostetaan yleisesti. Uskon, että sama pätee tietokonekontakteihinkin, mutta kyse on Keisarin uusista vaatteista. Kun monet tietokonegurut ja heitä säestävät oppineet esittävät julkisuudessa lennokkaita ajatuksiaan, mattimeikäläiset eivät uskalla lausua omia maanläheisiä mielipiteitään pelätessään paljastavansa tietämättömyytensä. Silti, jos joka pojan ja tytön ääni kuuluisi tietokoneteknologiaa kehitettäessä ja sen vaikutuksista puhuttaessa, ylilyönneiltä vältyttäisiin samalla, kun tietokoneteknologia saattaisin paremmin palvelemaan ihmisluontoa, jopa kaikkea elollista.