Kello 20.22 lauantaina huhtikuun 27 päivänä 2013
Tulin juuri kaupasta. Kävin samalla ABC -kahviossa ja funtsailin sitä, miksi olen ajatellut viime aikoina ruotsiksi. Totesin hallitsevani ruotsin kieltä melkein yhtä hyvin kuin englantia, minkä oppimiseen olen käyttänyt loputtomasti aikaa viimeisin 25 vuoden aikana. Tästä seurasi luonnollisesti toive, että ruotsin kieltä puhuttaisiin yhtä laajasti kuin englantia, jotta voisin levittää kirjoituksiani Ruotsia kauemmaksi. Toisaalta ruotsin kieli on osa suomalaista kulttuuria, halusimmepa sitä tai emme. Näin sen käyttäminen ei olekaan niin kaukaa haettua kuin yhtäkkiä voisi luulla.
Pahoittelin, ettei minulla ole läheistä ruotsinkielistä kaveria, jolle voisin luetuttaa käännöksiäni. Ehkä se ei viime kädessä ole tarpeellista, sillä minähän puhun omaa ruotsiani niin hyvin kuin olen sen lapsuudessani omaksunut. Itse vastailin suomeksi, kun kaverit puhuivat minulle ruotsia. Se systeemi toimi hyvin. Näin he suunnilleen puhuivat, joita tunsin. Katso alla olevaa runoa Har jag blivit gammal.
Har jag blivit gammal
Varför tänker jag på svenska?
Har jag blivit gammal,
barnen igen när jag hörde dem
pratar med dessa konstiga ord.
De passade till inga munnar,
och man just mumlade som
sina föräldrar har gjort.
Allt hände i vår lekplats
i Helsingfors.
Några av barnen har jag träffat
här i Tornedalen efter åren,
nästan omöjligt.
En varit en tjänsteman,
och annan en skicklig trummis.
I parken lurade han våra godis
när det var en julfest.
Hur det hände,
det vet jag inte
ännu idag.
Pojken bara har mera
än andra i sin papperspåse
när vi startade hem.
De här killarna snackade
svenska till mig
men det var länge sen
så att jag skulle fundera
på finska,
men jag sysslar inte
på min stil.
Jag har förändrat
till en pensionär
som har lämnat
mera än arbetsplatsen,
sin egen dialekt.
26/4 -13
PS Olisi varmasti kannattanut vastata ruotsiksi, niin olisi nyt varmempi olo kieliopin suhteen.
