Oikea kuva köyhyydestä pelastaa maailman

Suomalaisuudesta puhutaan paljon ja kaikenlaista. On osaamista ja taitoa sekä koulutusta pärjätä maailman turuilla, mutta yhdessä asiassa täällä ollaan surkeita. Nimittäin, kun tullaan siihen, että pitäisi uskaltaa olla köyhä, kaikki ihmiset kavahtavat ja peittävät kasvonsa eivätkä myönnä olevansa vähävaraisia. Se on suuri häpeä ja itsensä aiheuttama tila; ainakin näin yhä useammin ajatellaan kovien arvojen ja yrittäjyys- ja yksilökeskeisyyden kohottaessa päätään. Väite on silti erittäin absurdi, sillä kuka tieten tahtoen haluaa olla köyhä ja kärsiä puutetta. Jokainen ihminen yrittää parhaansa mukaan ja joillakin on onni myötä ja toisilla onnettomuus, mutta silti kaikkien pitäisi lähteä samalta viivalta. Menestymisen eri sarjoja ei ole eikä kuin kärkipään kilpailijoiden tuloksia lueta uutisissa. Ei siis ihme, että jälkipää pysyy hiljaa, koska heidät totutetaan sellaiseen.

Silti mitä kulttuuria tällaisesta peittelemisestä ja roskien maton alle varaamisesta tulee? Falski kuva yhteiskunnasta ja tämän kuvan myötä tehdään uusia päätöksiä, jotka edelleen kaventavat yrittäjyyden mahdollisuuksia suurimmalta osalta väestöstä. Kaikki vain keskittyvät tilansa salaamiseen, koska olettavat muilla olevan paremmin. Eihän muusta puhutakaan kuin stailaamisesta ja tuunaamisesta sekä ruuanlaitosta, vaikka monelle ihmiselle elintarvikkeiden hankinta saattaa olla kiven takana, saati sitten terveydestään huolehtiminen. Sosiaaliavustukset eivät koske kaikkia ihmisiä. Paljon on ihmisiä, jotka jäävät niukasti niiden ulkopuolelle ja he koettavat elää miten, kuten parhaaksi taitavat. Joidenkin omanarvontunto ei salli avata sosiaalitoimiston ovea, vaikka he ehkä sitä kautta saattaisivat kohentaa elämänsä laatua.

Avustuksitta eläminen ei ole pelkästään tyhmyyttä vaan vastalause, sille että elämisen mahdollisuudet otetaan pois eikä työllä voi elää. Ihmiset tukeutuisivat paljon mieluummin ahkeruuteen ja yritteliäisyyteen kuin avustuksiin. Useat joutuvat kuitenkin taipumaan elämään tukien varassa, kun osa sinnittelee vielä ilman niitä. Kukaan ei kuitenkaan uskalla olla rohkeasti köyhä, joka puhuisi köyhien tilan korjaamiseksi niin, ettei heidän tarvitsisi kerjätä voidakseen saavuttaa edes jonkunlaisen elämisen laadun ja turvan. Tämä on ihmeellistä, sillä onhan vallassa puolueet ja ihmiset, jotka jatkuvasti puhuvat yrittäjyyden ja ahkeruuden puolesta, mutta jotka jatkuvasti kaventavat tavallisen köyhän ihmisen omatoimisuutta. Jos vähäosaisella olisi mahdollisuus tienata muutama kymppi omin keinoin, ollaan siitä heti rankaisemassa pienentämällä eläkkeitä ja/tai asettamalla työtön harkinnanvaraisuuden piiriin. Tämä ei ole kannustamassa ottamaan vastaan väliaikaista työtä, jonka jatkosta ei ole mitään varmuutta, mutta joka silti pitkällä aikavälillä saattaisi johtaa työtäsuorittavan työllistymiseen.

Näin ihmisten on vain tyydyttävä kärsimään ja odottamaan ihmettä eli sitä, että heille yhtäkkiä tarjotaankin kokopäiväistä työtä, jonka turvin he vapautuvat ahdistuksesta kertaheitolla. Tämä on kuitenkin hyvin epätodennäköistä yhteiskunnassa, jossa työsuhteet muuttuvat jatkuvasti lyhytkestoisimmiksi. Työntekokarusellista pudonneet ei sinne hevin takaisin pääse. Mahdollisuudet heikkenevät iän ja sairauksien myötä. Kuinka paljon tämä on tietoista, on vaikeata sanoa. Kuinka paljon tämä on tarkoituksella tehty tilanne vai puhtaasti ajattelemattomuutta sekä lyhytnäköisyyttä? Taustalla on kuitenkin suomalaisten kyky vaieta ja peitellä vaikeita asioita. Ne kuuluvat perheen sisälle eikä julkisesti ruodittavaksi. Tämä lisää väärää luuloa tilanteesta. Joillekin poliitikoille on sitä paitsi edullista pitää yllä tätä tilannetta, sillä he voivat perustella laiskuudella tukien leikkaamista ja kontrollin kiristämistä. Olisi vaikea kiristää ihmisten elinolosuhteita, jos samalla myönnettäisi heidän olevan tavallisia, rehellisiä ja yritteliäitä ihmisiä, jotka erinäisten yhteensattumien ja maassa harjoitettavan politiikan johdosta ovat joutuneet ahdinkoon.

Ensimmäinen askel muutoksen tiellä on kuitenkin rehellisyys. Se, että ihmiset eivät koeta olla fiinimpiä kuin he ovat, vaan kertovat avoimesti elämästään ja vaikeuksistaan. Siinä ei ole mitään hävettävä, että on köyhä. Puhuihan Jeesuskin siitä, että köyhät ovat aina keskuudessamme. Hän ei tarkoittanut sitä, että tilanne pitäisi hyväksyä sinänsä. Jeesus puhuu siitä, ettei köyhiin saa kohdistaa mitään erikoispainostusta vaan olla ymmärtäväisiä heitä kohtaan. Silti, miten köyhiä voi ymmärtää, jos he itse kieltävät olevansa köyhiä ja pimeässä hiippailevat askareissaan ja muuten esittävät parempaa osaa kuin heille on suotu. Tämä peittely estää parempiosaisten oikeudentunnon kehittymistä, sillä he luulevat kaikkien pystyvän elämää samalla tavalla kuin he. Silloin kukaan ei tunne tarvetta auttaa kanssaihmistä vaan keskittyy yhä enemmän omaan elämiseen. En usko, että valtaosa ihmisistä olisi niin tunteettomia, etteivätkö he suuntautuisi toisella tavalla nähdessään, kuinka laajaa kärsimys on.

Omassa perhepiirissäkin saattaa käydä niin, että ei olla tietoisia sukulaisen tilasta, koska tämä ei koskaan siitä puhu, kun aikaa vietetään yhdessä. Ahdinkoa pidetään epäonnistumisen myöntämisenä ja pelätään tuomituksi tai halveksituksi tulemista. Silti totuus ei voi koskaan olla pahasta. Sen myötä näkee myös sen, kuka on tosi ystävä ja kuka ei. Tuskin sellaisilla ystävillä, joiden seurassa on salattava tilansa, on paljon käyttöä. Eivätkö he suorastaan tee elämästä entistäkin vaikeamman ja sellaisen ihmisen seuraan on vaikea joutua ja heistä tekee mieli nopeasti eroon.

Maailmaa rakennetaan vallitsevan kuvan mukaisesti. Ihmisten on luotava sellainen imago, joka vastaa todellisuutta. Usein puhutaan kyllä kehitysmaiden ongelmista, mutta ei juuri koskaan siitä, kuinka paljon omassa lähipiirissäkin olisi korjattavaa. Tätä kartoitusta varjostaa helppous. On helppoa lähettää muutama kymppi jollekin tuntemattomalle ihmiselle johonkin kaukaiseen maahan, kun asialla ei sen jälkeen tarvitse vaivata päätään. Vastuunottaminen pitemmäksi aikaa vaatisi jo aivan erilaisia ponnisteluja, joten on inhimillistä, että ihmiset eivät hevin tee elämästään vaikeampaa kuin mitä se on, mutta jos ja kun he näkevät siihen olevan tarvetta, heidän asenteensa muuttuu. Samalla heidän elämänlaatunsa paranee, sillä todellakin on niin, että jaettu ilo on kaksinkertainen ilo. Suuri osa hyvinvointivaltioiden pahoinvoinnista johtuu siitä, että kanssaihmisestä välittäminen on unohdettu.

Tämän asennemuutoksen myötä alkaa kiinnostaa globaaliajattelu ja todellinen maapallon auttaminen. Miten voi olla huolestunut isoista asioista, kun auttamisesta ei välitä pienessä mittakaavassa tai mikä vielä pahempaa, ei tiedä sellaiselle olevan tarvetta. Ympäristö kasvattaa meitä ihmisiä. Siksi on tärkeää antaa siitä oikea kuva. Ilman rehellisyyttä ja tavallisen kansan taidetta tämä saattaa jäädä vain yksittäisiksi toiveiksi, joita herkällä hetkellä lausutaan puoliääneen. Oikean kuvan antamista vaikeuttaa häpeän lisäksi se, että köyhän asiasta vallitsee historiallinen kuva. Se nähdään jonain vallankumouksellisena ja vaarallisena. Siksi siitä on vaiettava, koska se voi johtaa katastrofiin. Ihmiset ovat kuitenkin oppineet sen verran vuosikymmenien saatossa, etteivät he turvaudu samanlaisiin ratkaisuihin sen paremmin siellä missä on rahaa kuin siellä mistä sitä puuttuu.

Ratkaisevinta tilanteessa on kuitenkin se, että ihmiskunta on nyt puun ja kuoren välissä. Sillä ei ole varaa antaa väärää kuvaa todellisuudesta, koska se johtaa virhearviointiin siitä, että nykyisellä tyylillä voi elää ikuisesti. Kaikki on loppumassa. Myös salaileminen on käynyt epäviisaaksi. Se edistää kuvaa, että yrittämisellä ja itsekeskeisyydellä on ratkaistavissa niukkuudenongelma. Tällä asenteella ei enää kuin edistetä epäkohtien voimistumista siksi, kunnes paineet purkautuvat räjähdyksinä. Sellaiseen ei kenellekään pitäisi olla varaa, koska se tietää loppua, jonka jälkeen kaikki on aloitettava alusta eikä se ole kenellekään kivutonta. Mikä vielä vaarallisempaa, mutta sitäkin todennäköisempää: uudelleen aloittaminen voi olla mahdotonta ja kaikki tämä lähtee väärästä imagosta, että elämme maailmassa, jossa loputtomiin voi pärjätä, kun puskee vain itsensä eteen.

Ennen vanhaan tällä ei ollut merkitystä, koska roskat pystyttiin lakaisemaan maton alle, mutta tulevaisuudessa se on mahdotonta. Ei nimittäin kaikki maailman matotkaan riitä siihen, että valtaosa ihmiskunnasta pidetään persoonattomana massana, jolla ei ole sanavaltaa omiin päätöksiin ja hyvinvointiinsa eivätkä he voi olla osana ratkaisemassa sitä, että luonnonvarat eivät lopu.

Facebooktwitterlinkedinrss
Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail
Tallennettu kategorioihin Yhteiskunta | Kommentit pois päältä artikkelissa Oikea kuva köyhyydestä pelastaa maailman

Syöte lisätty Yelling Rosan sivuille

Olen lisännyt Syöte-painikkeen kotisivustolleni. Näin vierailija tietää aina, kun sivustolle on lisätty uusi blogi. Hänen vain täytyy klikata Syöte-painiketta (oranssinpunainen suorakaide RSS-tekstillä) ja tilata syöte, niin hän saa Suosikit-kansioonsa uuden Syötteet-välilehden, jossa Yelling Rosan sivut-syöte sijaitsee. Sitä näpäyttämällä näkee, onko sivujen blogia päivitetty.

Lisäksi on olemassa ilmaisohjelmia, jotka voidaan asentaa Windowsiin. Ne näyttävät, onko syötteitä päivitetty ilman, että syötteentilaajan tarvitsee edes kirjautua nettiin. Voit ladata sellaisen esimerkiksi seuraavasta osoitteesta: http://www.feedreader.com/download  Saat tiedon myös, milloin olen lisännyt tarinoita tai tehnyt muita päivityksiä sivustolla, koska ilmoitan niistä blogissani, joka näin päivittyy ja päivitys näkyy RSS-syötteessä. Löydät blogini osoitteesta http://yellingrosa.suntuubi.com/?cat=8

Facebooktwitterlinkedinrss
Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail
Tallennettu kategorioihin Kirjallisuus | Kommentit pois päältä artikkelissa Syöte lisätty Yelling Rosan sivuille

Kaksi öistä ajatusta

Sinä pidät minut ylhäällä
Sinä pidät minut ylhäällä,
vaikka valvon paljon.
Minun suullani laulavat
sinun lintusi kauneimmat,
rakkaimpien salat tulevat
julki ilman kuiskauksia,
tähdet eivät jää merkitsemättä,
kirjat kirjoittamatta.
Silti minä elän
niin kuin muut
vähitellen,
yksin
pois.
7/12

Yöllä uni ei suvaitse tulla
Yöllä uni ei suvaitse tulla.
Ei sen niin väliä,
sillä en provosoidu.
Tämä ei ole mitään uutta,
on kestänyt jo pitkään.
Minun jälkeeni
joku toinen saa
sinulle seuraa
pimeä, äänetön yö.

Jotain hyödyllistä
jotain hyödytöntä
kuin tähdenlento
mustalla taivaalla.
Se olin minä
kuin raapaisu
tulitikkuaskin pintaan.
Ja sinä huomasit sen.
On mitä muistella,
kun uni ei suvaitse
vastata huutooni.
7/12-10

Facebooktwitterlinkedinrss
Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail
Tallennettu kategorioihin Kirjallisuus | Kommentit pois päältä artikkelissa Kaksi öistä ajatusta

Facebook-pyyntöjä kaksi päivää

Olen ollut hyvin uutterana sekä torstaina että perjantaina lähettämällä Facebook-kaveripyyntöjä. Nyt olen kuitenkin hellittämässä ja paneutumassa muihin asioihin, kuten kotisivuni kehittämiseen. Alun perin päätin, että panostan kaveripyyntöihin siksi, kunnes minulla on 100 kaveria, mutta nyt olen niin innostunut vanhojen tuttujen, ystävien ja sukulaisten tapaamisista, että päätin jatkaa ainakin tämän viikonlopun.

Kirjoitin tänään iltapäivällä Tähänkö tämä loppuu –tarinan ja pistin sen saman tien Yelling Rosan kotisivuille osoitteeseen http://yellingrosa.suntuubi.com/?cat=11 Lähetin kertomuksen myös neljään lehteen. Kolme niistä on pohjoissuomalaisia ja yksi etelän lehti. Saa nähdä, julkaiseeko kukaan kertomusta. Tarjontaa on niin paljon, että kilpailu auringon alla on kovaa. Asennoidunkin koko touhuun niin, että tärkeintä on tekeminen eli se, että kulkee silmät auki maailmassa. Jos sen on määrä tuoda lukijoita, niin käy, mutta ei ole mikään edellytys kirjoittamiselle. Pyrin siihen, että tekeminen on hauskaa. Jatkaisin kirjoittamista, vaikka minulla ei olisi kotisivua.

Tänään yritän vielä luoda tunnisteet WordPress.comissa oleville blogiartikkeleille. Koko ajan tässä oppii ja kun etenee rauhallisesti, vuoden kuluttua on paljon pitemmällä. Hommassa mennee niin kauan, että Facebook taitaa tänään jäädä vähemmälle, mutta kyllä tämä näinkin menee. Bloggerin puolella minun on jossain vaiheessa luotava esittelysivu itsestäni ja avattava YouTube-tili voidakseni liittää Bloggeriin Keskustelu motellissa –kappaleesta tehdyn videon. Niin, se pitää vielä väsätä, joten ei tässä tekeminen lopu kesken. Ei muuta kuin menoksi.

Facebooktwitterlinkedinrss
Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail
Tallennettu kategorioihin Tietotekniikka | Kommentit pois päältä artikkelissa Facebook-pyyntöjä kaksi päivää

Modeemi sanoin sopimuksen irti

Asentaja kävi heti aamusta tutkimassa, mistä johtuu, ettei kiinteä internet-yhteyteni ole pelannut keskiviikkoaamusta lähtien. Puoli tuntia hän piti minua jännityksessä, minkä jälkeen julisti tuomion: teidän modeeminne on sanonut sopimuksen irti. Ei muuta kuin modeemikauppaan.

Tämä tiesi lisäksi sitä, että joudun pulittamaan turhasta asentajakäynnistä 99,99 euroa Soneralle. Onneksi kaveriltani on jäänyt ylimääräinen ADSL-modeemi, kun hänen taloyhtiöönsä asennettiin kaapeli. Siinä säästän muutaman kympin olettaen, että kaverini modeemi toimii ja soveltuu minun tarpeeseen muutenkin.

Ei se näköjään koskaan ripottele vaan sataa kunnolla. Ehkä se vain tuntuu siltä. Jos tilillä olisi 10.000 ylimääräistä euroa, ei yksi asentajakäynti missään tuntuisi. Joka tapauksessa koville ottaa seuraavien kuukausien aikana, kun budjettini on laskettu niin, ettei mitään ylimääräisiä menoja ole huomioitu. Toisella tavalla voisin sanoa yksinkertaisesti, että rahaa on liian niukasti laskipa budjettinsa miten tahansa. On normaalia, että ihmiset joutuvat hoitamaan hampaitaan ja joskus tekniset laitteet pettävät.

Tänä iltana kokeilen, miten skypetys onnistuu mokkulayhteydellä, jota käytän niin kauan kunnes ADSL-yhteys taas pelaa, kuten edellisblogissani kerroin. Jos skypetys onnistuu, olen todella maassa, kun en kokeillut liikkuvaa nettiyhteyttä ennen kiinteän yhteyden määräaikaissopimusta. Olen joka tapauksessa yli vuoden kiinni kiinteässä yhteydessä, mikä maksaa monta kymppiä enemmän kuin mobiiliyhteys joka kuukausi… että sillee.

Facebooktwitterlinkedinrss
Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail
Tallennettu kategorioihin Tietotekniikka | Kommentit pois päältä artikkelissa Modeemi sanoin sopimuksen irti

Liikkuvan laajakaistan armoilla

Tänä aamuna, kun koetin saada kiinteän laajakaistan toimimaan, se olikin sanonut sopimuksen irti. Näin oli aika vihdoinkin kokeilla nettitikkua, jonka sain kaupantekijäisiksi Soneralta kuukausia sitten.

Hyvin tämäkin vaihtoehto on ainakin toistaiseksi toiminut.

Olen ehtinyt ilmoittamaan Facebookissa, että minun musiikkiani voi kuunnella myös Suntuubin palvelimella olevalta kotisivultani. Lisäsin myös linkit muille sivuilleni niin Suntuubiin kuin WordPress.comiin.

Aika näyttää, onko näistä toimista mitään hyötyä.

Facebooktwitterlinkedinrss
Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail
Tallennettu kategorioihin Tietotekniikka | Kommentit pois päältä artikkelissa Liikkuvan laajakaistan armoilla

Musiikkisivu Suntuubin palvelimelle

Lisäsin Musiikkia-sivun toiselle kotisivulleni, joka on Suntuubin palvelimella. Pääset sinne klikkaamalla tätä Jos Musiikkia-sivu ei näy, klikkaa Etusivu-otsikkoa kehyksen vasemmassa yläkulmassa. Ilmeisesti ilmaisversioon ei saa pystyttää kuin kuusi pääsivua tai sitten olen vain niin tumpelo. Joka tapauksessa en löytänyt, mistä voisin määrittää uuden pääkategorian. Niinpä laitoin Musiikkia-sivun Etusivun alisivuksi.

 

Alla on kuva Duo Forellista silloin joskus 90-luvun alussa. Laitoin sen myös uudelle Musiikkia-sivulle. Sain Keskustelu motellissa –kappaleen avautumaan nyt paremmin kuin osoitteessa http://personal.inet.fi/koti/yellingrosa/ Suntuubin palvelimella on Lapin kansan lehtijuttu Duo Forellista. Sen kirjoitti Marjukka Vakkuri ja se julkaistiin 24.9.1992.

Forelli

JK. Pääsivuni on edelleen osoitteessa http://personal.inet.fi/koti/yellingrosa/ Pyrin siihen, että kaikki materiaali olisi yhdessä ja samassa paikassa, mutta se on aika vaikeaa, kun yksi ilmaissivu tarjoaa yhden mahdollisuuden ja toinen toisen. Ilmeisesti kaikki tarvittava löytyy Suntuubin ilmaissivuilta. Ulkoasu ei ole tyydyttänyt minua, mutta ilmeisesti se on kokonaan itse tuunattavissa. Tutustun mainitun sivun mahdollisuuksiin vähitellen.

Facebooktwitterlinkedinrss
Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail
Tallennettu kategorioihin Musiikki | Kommentit pois päältä artikkelissa Musiikkisivu Suntuubin palvelimelle

Se tietää rahanmenoa

Aamulla popsiessani mysliä kulmahammas poikkesi tyvestä. Kävi vain hirveä vihlaisu ja sen jälkeen hengitysilmakin oli liikaa. Onneksi nyt kipu on hiukan hellittänyt. Minua lohduttaa myös tieto, että huomenna ongelmaan on odotettavissa jonkinlainen ratkaisu, kun hammaslääkäri katsoo vahinkoa. Olisin päässyt jo tänään vastaanotolle, mutta halusin oman lääkärin luo. Onhan hän sentään tehnyt minulle viime vuonna osaproteesin ja tietää tapaukseni taustat. Hän ei varmasti mielellään vedä hammasta pois, mutta se lienee ainoa mahdollisuus. Katsotaan.

Särkyä enemmän minuun koskee tieto siitä, että rahanmenoa on tiedossa. Sitä ei juuri nyt olisi yhtään yli omien päivittäisten tarpeiden. Selviytyminen huolestuttaa. Onneksi blogin ja kotisivun päivittämisestä ei tule lisälaskua. Ne ovatkin ilonaiheita harmaassa syksyssä.  Olen lokakuun 25 päivän merkinnän jälkeen tutkinut kauppapaikkaratkaisuja, jos joskus saisin vielä kirjan painatetuksi tai julkaisisin sen sähköisessä muodossa kaupattavaksi kotisivullani. Sitä varten pitäisi olla tili, johon mahdolliset ostajat suorittaisivat maksun kirjasta. Kysymys on kaikin puolin avoin, sillä en tiedä, saanko aikaiseksi uusia tekstejä, mutta kaiken varalta.

Kaiken varalta olen myös ostanut ulkoisen kovalevyn, jonne olen tallentanut dokumenttini, kuvani ja musiikkini. Lisäksi tekstit ovat tallennettuna netissä. Osa niistä Dropbox-palvelussa ja osa Windowsin Skydrivella. Dropbox synkronoi koko ajan dataa, joten tekstini ovat jatkuvasti samassa pisteessä molemmilla koneillani. Skydriveen on hankalampi saada dataa, mutta kun sen kerran sinne saa, asia on kunnossa. Ensimmäisessä on ilmaista tilaa 2 gigatavua ja toisessa 25.

Olen miettinyt Serif PagePlus X4 –julkaisuohjelman päivittämistä viitosversioon, mutta ainakin nyt se on resurssieni ulottamattomissa. Sen avulla mahdollisen kolmannen runokirjan taitto pdf-muotoon onnistuisi paremmin kuin vanhan version kanssa. Vitosversioon on tullut lisää ominaisuuksia, joiden vuoksi pdf-tiedostoa voi käsitellä kuin tavallista julkaisutiedostoa. Näin sitä ei tarvitsisi ensin taittaa PagePlussan ppp-tiedostomuodossa ja sitten kääntää pdf-tiedostoksi. Jatkuva tiedostotyypin kääntäminen on hidasta ja turhauttavaa puuhaa.

Facebooktwitterlinkedinrss
Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail
Tallennettu kategorioihin Tietotekniikka | Kommentit pois päältä artikkelissa Se tietää rahanmenoa

Kolmannen runokirjan syntyhistoria

Luovuin Kolmannen runokirjan syntyhistoria –tiedoston päivittämisestä kotisivullani, koska se tuotti päänsärkyä. Se oli luotu palvelimelle pdf-muodossa, mikä edellytti tiedoston kirjoittamista tekstinkäsittelyohjelmassa, sen taittoa sivuntaitto-ohjelmassa, kääntämistä ja viimein lataamista FTP-ohjelmalla palvelimelle. Kun tämän teki melkein päivittäin, siinä meinasi tulla hulluksi. Sitä paitsi oman luomisprosessin tuominen julkisuuteen lisäsi paineita, sillä oli tunne, että joka päivä piti saada projektia eteenpäin eikä minulla ollut mitään valmista. Näin jouduin puhumaan asian sivusta saadakseni tekstiä syntymään.

Nyt tulen seuraamaan kirjoittamistani Yelling Rosan blogissa satunnaisesti ottamatta murheita, sillä en tiedä, tuleeko mainittua kirjaa koskaan julkaistua missään muodossa, digitaalisessa tai paperikansissa. Se on yksi kaukainen haave, joka edellyttää luovuutta ja mielikuvitusta. Nyt minulla ei nämä ominaisuudet ole käytössä. Elämässäni tapahtuu niin paljon muuta, että se vie huomioni pois runoilusta. Jos olen rehellinen, en ole saanut mitään aikaan vuoteen. Viime syksynä luin runoja ja kirjoitin puhtaaksi vanhoja muistiinpanoja, mutta sen jälkeen muut asiat ovat vieneet huomioni.

Näin ollen minuakin kiinnostaa tietää, tuleeko haaveesta totta ja palaan aiheeseen aina silloin tällöin, mutta en edes mahdollisesti joka viikko. Ei ole mukava lukea kerta toisensa jälkeen dataa, joka kertoo, ettei mitään ole tapahtunut.

Minulla oli kova huoli, miten pinnani riittää muuttaa Musiikkiesittely-sivun koodia kotisivullani. Ongelma ratkesi kuin itsestään, kun muistin ostaneeni vuonna 2003 Microsoft Office FrontPagen. Asensin sen koneelleni ja se toimi Vista-käyttöjärjestelmässä. Sen wysiwyg-ympäristössä yhden rivin poistaminen taulukosta kävi käden käänteessä. Koodiin ei tarvinnut kajota. Pitää laittaa mainittu ohjelma web-sivujen oletusohjelmaksi.

Tällaista tällä kertaa. Tavataan taas joku kaunis päivä. Milloin? Sitä en uskalla luvata.

Facebooktwitterlinkedinrss
Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail
Tallennettu kategorioihin Kirjallisuus | Kommentit pois päältä artikkelissa Kolmannen runokirjan syntyhistoria

Linkki kotisivultani WordPress.comiin

Laitoin linkin Yelling Rosan blogiin kotisivultani , osoite http://yellingrosa.com/, vaikka blogissani ei vielä ole paljon mitään lukemista. Tämä ei ole vaarallista, koska tuntemattomien ihmisten sivuilla ei ole ruuhkaa. Saattaa mennä aikaa, kun ensimmäinen satunnainen kulkija sattuu sivulleni.

HTML-koodin kotisivullani muutin käyttämällä ilmaista AceHTML-editoria. Ihan kätevä vehje.

Aiemmin olen päivittänyt englanninkielistä blogiani, osoite http://yellingrosa.wordpress.com/, kirjoittautumalla sisään WordPress.comiin ja käytttämällä siellä olevia resursseja. Se oli työlästä ja aikaavievää hommaa verrattuna tähän Windows Live Writerissa kirjoittamiseen, kun teksti menee heittämällä pilviin. Uskonkin, että tulen päivittämään blogejani useammin kuin ennen. Tosin vielä en ole päättänyt, julkaisenko päiväkirjamerkintöjäni vai mielipiteitäni, ehkä molempia. Eiköhän vastaukset löydy ajan oloon.

Facebooktwitterlinkedinrss
Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail
Tallennettu kategorioihin Tietotekniikka | Kommentit pois päältä artikkelissa Linkki kotisivultani WordPress.comiin