Ryhdyin vilkuilemaan alla olevaa virkettä tarkemmin selatessani omaa Andalusian lauluja -kopiotani, jonka hankin vuonna 1981. Ihmettelin Matti Rossin käännöstä. Se poikkeaa rakenteellisesti niin paljon alkuperäisestä Federico García Lorcan tekstistä. Saadakseni jonkun otteen alkuperäistekstistä ja vahvistaakseni omaa käsitystäni käänsin espanjankielisen tekstin ensin englanniksi ja sitten asiasta varmistuneena suomeksi.
Federico Garcia Lorca:
Puede el hombre, si quiere, conducir su deseo
por vena de coral o celeste desnudo.
Matti Rossin suomennos:
Ihmisellä on valta ohjata halunsa
korallin suonten ja taivaallisen alastomuuden kautta.
Oma englanninnokseni:
Man is able, if he wants, to direct his desire
through (a) vein of (a) coral or (a) celestial nudity.
Yksi monista verkosta löytyneistä englanninkielisistä käännöksistä:
Man is able, if he wishes, to guide* his desire
through a vein of coral or a heavenly naked body.
Tomorrow, loves will become stones, and Time
a breeze that drowses in the branches.
*joissakin käännöksissä on käytetty guide –verbin asemesta lead –verbiä. Laurence Urdangin toimittama The Basic Book of Synonyms and Antonyms –kirja (Signet 1985), antaa lead –verbille synonyymit: guide, conduct, direct, steer. Outoa, että verkossa olevissa teksteissä ei mainita kääntäjiä. Vaikka käännökset todennäköisesti ovat yli 75 vuotta vanhoja eli ne eivät ole kopiosuojalain piirissä, kuuluisi mielestäni hyviin tapoihin mainita käännöstyön tekijöiden nimet.
En näe perusteita, miksi Rossi on jättänyt pois lauseen si quiere. Se ei ole mielestäni siinä tyhjän panttina. Jotenkin tuon valta –sanan käyttö on hienostelevaa runossa, joka on kauttaaltaan jalat maassa ainakin, mitä tulee alkuperäistekstiin. Si quiere, jos tahtoo, ilmaisee myös sen näkökohdan, ettei ihmisen ole välttämätöntä painiskella halujensa kanssa tai että hänellä olisi ongelma, joka vaatii vallankäyttöä.
Oma suomennokseni:
Ihminen voi, jos tahtoo, ohjata halunsa
läpi korallisuonten tai taivaallisen alastomuuden.
Tämä ehdottomani suomennos ei ainoastaan aseta vertailupariksi homorakkautta ja ”puhdasta” rakkautta, vaan kuvaa, että ensimmäisen valitseminen tietää lisätöitä. Korallisuonten läpi vaeltaminen ei ole tehtävistä helpointa. Francisco Carregui mainitsee suomenkielisen Andalusian lauluja -kirjaan otetussa esittelyssään juuri Oodi Walt Whitmanille -runon paljastavan Lorcan viehtymyksen myös miessukupuoleen. Tosin Carrequi painottaa sitä, että tämä taipumus ei juuri toisaalla vaikuta Lorcan tuotantoon.
Näin yhdestä lauseesta, jota aloin tutkia ilman mitään suunnitelmaa, paljastui uusi näkökohta. Silti se ei tee tyhjäksi Rossin käännöstä. Kyseessä on ikään kuin ympyrä, jonka sisään Rossi ja minä katselemme kehän eri kohdista.
Ode to Walt Whitman
Oda a Walt Whitman
Oodi Walt Whitmanille
Tú amas leer Lorca 😉
