Mies puhuu
niin kuin västäräkki
polulla lentää
edessä.
17/8 -13
On västikset kivoja, mutta niiden seuraaminen alkaa pian kyllästyttää. Kokonaiskuvaa ei hyppelystä saa millään. Siinä ei näytä olevan muuta järkeä kuin leikkiminen. Jos joku sitten puhuu näin, häntä on ikävä kuunnella taukojen ja järjen puutteen vuoksi.
Onko liian auki muodostaakseen kuvan lukijalle? Sitä ei voi arvata, ainoastaan kokeilla. Se on riski, joita kansansuosioon pyrkivän kirjoittajan tulee visusti varoa. Toisaalta tämä kuva on niin abstrakti, että se aukeaa monella tavalla. Siinä voi olla jokaiselle jotakin. Se elää jatkuvasti minunkin tajunnassani antaen joka kerta eri heijastuksia. Mokomakin strobovalo.
Mitä se västäräkki, polku, puhe, lento ja kulkija sekä edessä itse kullekin assosioi, on runoilijan mielikuvituksen tuolla puolella. Ehkä logiikka juuri estää epäloogisen kuvan seuraamista tuloksellisesti. Annanpa olla näin. Jos en pane Runoja -sivulle enkä Runoja.Nyt -blogisivulle, heivaan ainakin Muistikirjaani.
Posted with Blogsy
