Näin yöllä unta kauniimpaa

Ostin viime perjantaina todella edullisen laitteen, joka osaa kääntää C-kasetin sisällön mp3-muotoon. Ensimmäiseksi käänsin vuonna 1983 esitetyn radiolähetyksen. Esitän Klubbvikenin saarella neljä laulua, joista yksi on Ed McCurdyn sodanvastainen balladi, Last Night I Had the Strangest Dream. Koska olimme Luulajan saaristossa luulajalaisten ja kemitorniolaisten yhteisessä illanvietossa, esitin kappaleen ruotsiksi. Se sai lämpimän vastaanoton. Tapa, jolla kappale otettiin vastaan, ilahdutti minua vielä melkein kolmenkymmenen vuoden jälkeen. Kuusikymmentäluku oli mennyt ja sodanvastaisuus ei ollut muodissa, mutta solidaarisuuden henki eli vielä ainakin täällä pohjoisessa. Ilo muuttui kuitenkin suruksi, kun totesin tendenssin muuttuneen. Kanssaihmisestä välittämisen tilalle on tullut egoismi ja yhä uusia itsekeskeisyyden puolestapuhujia astuu esille julistamaan suuntauksen positiivisia vaikutuksia. Jotkut väittävät seuraavansa eläinkunnan noudattamia periaatteita. He ovat omien sanojensa mukaan luonnonmukaisia. Silti vähänkin biologiaa tunteva ihminen tietää, etteivät eläimet alista lajikumppaneitaan tarpeettomasti. Ainoa keskinäinen kilvoittelunaihe ovat naaraiden suosio. Kun on selvinnyt, kuka saa suvunjatkamisoikeuden, kisailu loppuu.

Sosiaalidarvinismin ristiriitaisuudesta voi lukea esimerkiksi psykiatrian ja neurologian professori Hoimar v. Ditfurthin vuonna 1981 julkaistusta teoksesta Wir sind nicht nur von dieser Welt. Kirjayhtymä on toimittanut kirjan suomeksi vuonna 1982 Taisto Niemisen kääntämänä nimellä Kosminen kylvö. Ditfurth nimittää vahvemman oikeuteen vetoamista yhteiskuntaelämässä sosiaalidarvinismiksi, joka on seurausta Darwinin termien the survival of the fittest (kelvollisimpien eloon jääminen) ja struggle for life (taistelu olemassaolosta) käsittämisestä väärin. Hän esittää lukuisia esimerkkejä, että luonnossa eloonjääminen ratkaistaan huomioimalla lajikumppanit ja sopeutumalla muutoksiin luovasti. Sivulla 113 hän sanoo: ”Evoluution luovuus ei siis ole seurausta ratkaisuista, jotka olisi tuonut yhtämittainen konkreettinen taistelu, vaan aivan päinvastoin se on tulosta vallitsevasta pyrkimyksestä väistää kilpailun painetta ja mahdollisia konflikteja siirtymällä yhä uusiin sopeutumismuotoihin. Maapalloa tällä hetkellä täyttävien eläinlajien silmänkantamattomasta paljoudesta voidaan jälkikäteen tehdä johtopäätöksiä siitä, miten monessa tapauksessa tämä yritys on onnistunut.”

Tänä iltana mieleni sitten huojentui, kun katsoin dokumentin amerikkalaisesta laulajasta ja ihmisoikeusaktivistista Joan Baezista. Yhä 50 vuoden jälkeen hän kiertää esiintymislavoja esittäen sodanvastaisia lauluja ja puhuu ihmisten välisestä solidaarisuudesta sekä väkivallattomuudesta. Hän taisteli rohkeasti rotusortoa vastaan Martin Luther King nuoremman rinnalla. Dokumentin katsottuani totesin, että ehkä tämä jatkuva talouskasvun tavoitteleminen ja minäkeskeinen suhtautumistapa on ohimenevä ilmiö, joka saa taas väistyä terveemmän ajattelutavan tieltä. Yksilö on tärkeä. Tämä ei olisi kuitenkaan totta, jos kanssaihminen ei ole merkillepantava. Hänhän on myös yksilö. Lähimmäisen kunnioittaminen ei siis millään tavalla vähennä yksilöllisyyttä, vaan antaa siihen laajan mahdollisuuden.

Toivottavasti Joan Baez ja hänen kaltaisensa rohkeat ihmiset laulavat ihmisen puolesta vielä vuosia ja heidän työlleen tulee seuraajia. Tämä mahdollisuus poisti viimeisen surun aiheeni eli sen, että tekijänoikeuslain rajoituksien vuoksi en voi laittaa YouTubeen vuonna 1983 nauhoitettua radiotallennetta, jossa laulan Cornelis Vreeswijkin ruotsintaman laulun Last Night I Had a Strangest Dream. Ei sota, vaikka se tässä tapauksessa on väkivallatonta, yhtä miestä kaipaa.

PS Kosminen kylvö -kirjassa puhutaan myös uskonnon ja tieteen mahdollisesta synteesistä. Siihen tämä artikkeli ei ota kantaa, vaan lainaa ainoastaan kirjan kohtaa, missä puhutaan sosiaalidarwinismista. Samasta aiheesta Ditfurthia ennen on puhunut arvostettu eläintutkija Konrad Lorenz, johon Ditfurth viittaa tätä ja kirjan muita aiheita käsittelevissä kohdissa.

PPS Klubbvikenin esiintyjät tulivat Luulajan ja Kemi-Tornion alueilta. Mukana minun lisäkseni olivat muun muassa Ryhmä 22 Kemistä ja Luulajasta Klubbvikens pojkar, trubaduuri Minna Salminen sekä Luleå Ackordeons Klubb.

Facebooktwitterlinkedinrss
Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail
Kategoria(t): Musiikki, Yhteiskunta. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.