Varmasti jokainen vähänkin enemmän Internetiä käyttänyt ihminen on silloin tällöin harmitellut, kuinka kohdennetun tiedon löytyminen on hankalaa. Kukaan ei tietysti kiellä sitä, ettei netti olisi runsauden sarvi, mutta onko tieto järjestynyt siellä millään tavalla. Olisiko sellaisesta varastosta paljoa hyötyä, missä äänilevyt ja halot olisivat sekaisin samassa pinossa kuorrutettuna vaikkapa oluttynnyreillä. Tämä olisi epärationaalista, vaikka varastosta tavaraa hakeva olisi kuinka älykäs ja nopea tahansa. Netin kohdalla on sitä paitsi kyse varastosta, jossa on kaikki maan ja taivaan väliltä löytyvä henkinen ja esineellinen materiaali ilman varastointisysteemiä. Se tuntuu melko omituiselta.
Tuntuukin siltä, että uusi tekniikka on lumonnut sitä tuottavat ammattilaiset ja heidän myötä osan käyttäjistä. Maalaisjärki on unohtunut työpaikan ulkopuolelle ja tarmo on kohdistunut uusien ohjelmointikielien kehittämiseen ja kovopuolen nopeuden kasvattamiseen. Näennäisesti tämä helpottaa tiedon onkimista, mutta huonosti järjestelty varasto ei ole siivottu sillä, että kone hakee nopeammin tavaraa sekamelskan keskeltä. Toki tavara löydetään nopeammin, mutta vähäisempikin hosumin riittää, kun etsittävä tuote on oikealla hyllyllä. Kokonaissuunnitelman puuttuminen johtuu osaksi myös siitä, että toiminta on täysin liiketaloudellisella pohjalla. Sen vapauteen puuttumiseen suhtaudutaan hyvin kielteisesti, vaikka kokonaissysteemi vapauttaisi myös yritykset todelliseen tietoteknisen kehityksen nopeuttamiseen. Näin yrityksiltä ei loppuisi kaupattava vaan se muuttuisi käyttäjiä paremmin palvelevaksi.
Objektiajattelu
Ohjelmoinnin objektiajattelu on osaltaan edellä sanotun lisäksi aiheuttanut suunnittelemattomuutta. Ohjelmointipajassa, ehkä ainoassa järjestäytyneessä Internet-varastossa, otetaan helposti käyttöön valmiiksi tehtyjä palikoita ja pistetään uudelleen kiertoon ohjelmointiteknisin perustein. Tämä ei millään tavalla takaa sitä, että nuo palikat palvelisivat tiedonhaun käytännöllisyyttä. Toki ohjelmointiobjektit nopeuttavat jääkaapin automaattitoimintojen ohjelmoimista, mutta nyt kyse on Internetistä ja sitä kautta ihmisen olemisen monimuotoisuudesta, jota ei saa kaventaa sillä, että ihmiset tarpeettomasti käyttävät aikaansa tiedon etsimiseen ja alati muuttuvien ohjelmien käytön opiskelemiseen.
Tavalliset ihmiset ovat avainasemassa
Niin kauan kun Internet ja ohjelmistojen kehittäminen pidetään yleisen hyvinvoinnin ja viihtyvyyden sekä energian säästämisen ulkopuolella tähän tilanteeseen ei tule helpotusta. Silti tietotekniikka tulee jossain vaiheessa pisteeseen, jossa tiedonsiirron nopeuttaminen ja uusien ohjelmointikielien sekä -niksien keksiminen ei enää pura ruuhkia. Viime vuosisadan alussa autoilu oli villiä ja vapaata puuhaa, mutta sen vapauteen oli puututtava yleishyvän vuoksi. Tuo liikenteen itsekeskeisyys ei näet toiminut enää ihmisten hyväksi automäärien ja liikenteen kasvaessa. Me tavalliset ihmiset olemme avainasemassa siinä, että ihmistä ja luontoa palvelevat muutokset tulevat voimaan mahdollisimman nopeasti. Me emme tarvitse uusia prosessoreja ja tietokoneita muutaman vuoden välein vaan uuden kokonaisvaltaisemman lähestymistavan tietotekniikan kehityksessä. Toivottavasti valtiovalta ei nuku loputtomiin. Tiedon valtateille kaivataan liikennesääntöjä ja nopeusrajoituksia sekä katalysaattoreita.
