Ajatusten lähtöpäivä

Tänään minulla on ollut oikea ajatusten lähtöpäivä. Runosuoni on pulpunnut kertoen runoilijan osan puolia. Muutakin syntyi, mutta ei näin yhtenäistä veljeskuntaa kuin alla olevat kolme runoa. Kirjoitin oodin ystäväni menehtyneelle pojalle, mutta minun on ensin kysyttävä, haluaako hän sen kaiken kansan kuultavaksi. Mielessäni oli myös puutteenalaisuus, mutta palaan siihen myöhemmin.

Torniossa 15 päivänä tammikuuta 2011
Yelling Rosa

   

Runo

Syntyy, jos on syntyäkseen, runo,
mutta en sitä tee raiskaamalla,
vaikka niin pääsisin tavoitteeseen.
Ei, haluan rakastettavan tarinan.
Se maksaa minun unohtumisen,
mutta ei varasta sydäntäni.

Suuren tammen kylkeen

Älä kanna mukanasi
hyvää runoa rakkaudesta.
Se vielä hukkuu
niin kuin sinä kuolet.
Kaiverra se sydämeen
suuren tammen kylkeen.
Sieltä sen keksivät
käsi kädessä kulkevat.

Runoilijan osa

Ei tämä niin kummallista,
köyhän taiteilijan elämää.
Siitä on mukava lukea,
mutta ikävä elää,
vaikka luovuus avaa
taivaanportit laulua.

Se on kohtaloni,
miksi valehtelisin.
Se ei ole hienoa,
kun runo on hyväksytty,
runoilija unohdettu.

Silti sävel auttaa
unohtamaan,
ettei tilini pysy vihreällä.
Kai se on siunaus …
On se …
lukijalle.

SunMKPieni
Facebooktwitterlinkedinrss
Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail
Kategoria(t): Kirjallisuus. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.