Tänään minulla on ollut oikea ajatusten lähtöpäivä. Runosuoni on pulpunnut kertoen runoilijan osan puolia. Muutakin syntyi, mutta ei näin yhtenäistä veljeskuntaa kuin alla olevat kolme runoa. Kirjoitin oodin ystäväni menehtyneelle pojalle, mutta minun on ensin kysyttävä, haluaako hän sen kaiken kansan kuultavaksi. Mielessäni oli myös puutteenalaisuus, mutta palaan siihen myöhemmin.
Torniossa 15 päivänä tammikuuta 2011
Yelling Rosa
|
|
Runo
Syntyy, jos on syntyäkseen, runo, mutta en sitä tee raiskaamalla, vaikka niin pääsisin tavoitteeseen. Ei, haluan rakastettavan tarinan. Se maksaa minun unohtumisen, mutta ei varasta sydäntäni.
Suuren tammen kylkeen
Älä kanna mukanasi hyvää runoa rakkaudesta. Se vielä hukkuu niin kuin sinä kuolet. Kaiverra se sydämeen suuren tammen kylkeen. Sieltä sen keksivät käsi kädessä kulkevat.
Runoilijan osa
Ei tämä niin kummallista, köyhän taiteilijan elämää. Siitä on mukava lukea, mutta ikävä elää, vaikka luovuus avaa taivaanportit laulua.
Se on kohtaloni, miksi valehtelisin. Se ei ole hienoa, kun runo on hyväksytty, runoilija unohdettu.
Silti sävel auttaa unohtamaan, ettei tilini pysy vihreällä. Kai se on siunaus … On se … lukijalle.
|
|