Köyhyyskuva luo juonteensa vanhoista esikristillisistä käsityksistä, että kyse olisi ihmistä kohdanneesta rangaistuksesta, johon hän on tavalla tai toisella syypää. Pahat voimat olisivat vallanneet köyhän ja epäonnisen ihmisen.
Kristinusko toi tähän kuvaan helpotusta puhumalla epäonnisten auttamisesta ja pelastamisesta. Se ei ole kuitenkaan kokonaan kitkenyt pois kuvaa, että epäonni on kurjan itsensä aikaansaama. Kehityksen kannalta kristillisellä asenteella on ollut kuitenkin merkittävä vaikutus. Sen ansiosta kanssaihmiseen on alettu kiinnittää huomiota.
Silti edelleen alitajuisesti elää kuvitelma laiskoista ihmisistä. Valitettavasti näiden ikiaikaisten ennakkoluulojen varassa sitten tehdään poliittisia päätöksiä ja valitaan moraalinen asennoituminen, vaikka maailma ei ole enää sama kuin vuosituhansia sitten.
Maailma on muuttunut viimeisten parin kymmenen vuoden aikana niin, että ketä tahansa voi joutua yllättäen työttömäksi eikä ahkeruus enää ratkaise siinä määrin ihmisen kohtaloa kuin vanhojen luterilaisten arvojen ollessa vallalla. Silloin joissakin tapauksissa oli ehkä kohdallaan puhua kurjan oman panoksen puuttumisesta.
Jotta maailmassa tehtäisiin oikeita päätöksiä, köyhyyskuvan on nykyaikaistuttava vastaamaan tämän päivän todellisuutta. Muuten poliittiset ratkaisut yhä lähtevät köyhää syyllistävästä näkökulmasta. Tällä voi olla katastrofaaliset seuraukset yhä enenevän määrän ihmisistä joutuessa taloudelliseen ahdinkoon.
Oikean köyhyyskuvan vallitessa olisi huomattavasti vaikeampaa sivuttaa ihmisten tuska ja hätä. Silloin maailma muuttuisi tasa-arvoisemmaksi ja oikeudenmukaisemmaksi. Sillä taas olisi positiivinen vaikutus muiden maailmanlaajuisten ongelmien ratkaisemisessa.
Lyhyt yhteenveto edellisistä blogiartikkeleistani, Oikea kuva köyhyydestä pelastaa maailman ja Outolintu Mikael Jungner ja köyhyyskuva, yleisönosastolla julkaistavaksi.
