Alla olevassa kuvassa on kynä, joka on minua vanhempi. Sain sen aikoinaan isältäni, joka oli hankkinut sen ennen minun syntymääni. Joitakin vuosia sitten löysin sen sattumalta roinien keskeltä ja olen ihmetellyt, miten se voi olla parempi kuin kaupasta vasta viikkoja sitten ostetut värikynät, joista lyijyt katkeavat niin kirjoittaessa, että teroittaessa. Ainoa selitys on se, että tavaroista tehdään nykyään huonompilaatuisia myynnin lisäämiseksi. Siinä sitä on luonnonvarojen järkevää käyttöä.
Tietysti sanotaan, että ihmisiltä loppuvat työt, jos tavara ei mene kaupaksi, mutta 70 vuotta sitten kannatti tehdä esimerkiksi hyviä kyniä eikä ihmiset sen vuoksi nälkään kuolleet.
The picture above shows a pen that is older than me. I once got it from my father, who had acquired it before I was born. Some years ago, I found it by chance in the middle of forgotten things, and I wondered how it could be better than the new crayon pencils I purchased. The only explanation is that goods are now being made of inferior quality to increase sales. That is the rational use of natural resources.
Of course, you may say that people run out of work if the goods stay in the shops for a long time, but 70 years ago, it was worth making good pencils, and people did not starve as a result.
