Leikkisyyttään sitä joskus kirjoittelee ihmisten ajatuksia ylös ja editoi niistä lyhelmiä. Herkut löytyvät kansan parista, vaikka kaikki eivät näin koe. Sellainen on joillekin liian brytääliä. Jotkut lausumat ovat kyllä aika raskaita, enkä ole niitä ainakaan vielä valmis lataamaan nettiin. Nirppanokille postrahavaus ei sovi. Se menee sanomattakin näin.
Tässä lajissa on se hyvä puoli, ettei kenenkään välttämättä tarvitse ymmärtää, mistä on kyse. Eihän kukaan pääse perille postmodernismistakaan. Sellaista se on, kun asioita tehdään jälkeenpäin. Aitous voi olla unohtunut. Toivottavasti itselleni ei ole käynyt näin. Otin termin käyttöön tässä yhteydessä, kun liikenteessä on vähän sellaisia mietteitä, ettei rahvasta olisi enää olemassa. Niin teknisiä ja urbaaneja eivät ihmiset vielä ole kaiketi missään päin maailmaa, että kansanluonne olisi kadonnut.
Jos postrahavaus ottaa tuulta purjeisiin teen oman alasivun jutturunoilleni Runoja –sivulle. Tämä on vielä korkeassa puussa. Illalla ennen nukahtamista on ollut mukava pohdiskella, mitä päivän aikana korviin on kantautunut. Jutut ovat olleet helpointa sanella. Kännykälle juttelu, kun sujuu ilman erillisten valojen sytyttämistä tai poistumista sängystä. Nyt halusin kokeilla runovideota. Avasin YouTube -tilin itselleni.
Tässä muutama maistiainen postrahavautta:
Niin syötävää, 16.1.12
Niin syötävää,
että on jo vietävää.
Hulluttelu, 20.1.12
Hulluttelu on vakava asia.
Ilman sitä tulee hulluksi
tai ainakin persläveksi
niin ko jenkit sannoo.
Alku aina hankalaa, 21.12.11
Alku aina hankalaa,
ja loppu sietämätöntä.
Juoposta, 20.4.11
Juopolle
viimeinen ryyppy
on ensimmäinen.
Vanhemmiten sitä osaa, 20.1.12
Vanhemmiten sitä osaa
taiteilla tyhmyyden kanssa.
Siitä tulee niin ko konsti.
(Niin, ja joittekin
kanssa konsthia.)
Voit kuunnella edellä kirjoitetut värssyt alla olevasta masinasta:
