Olen tähän mennessä esitellyt blogissani keinotekoisista kielistä interlinguaa ja Peanon latinaa ilman taivutuksia ja sivunnut esperantoa. Esperanto on yleisin kaikista keinotekoisista kielistä, joten siihen on syytä tutustua hiukan tarkemmin kuin mitä olen tähän mennessä tehnyt.
Esperantossa on joitakin kirjaimia, joita ei löydy latinalaisista aakkosista. Näiden käyttö on vieläkin ongelma Windowsissa, vaikka Linux ja Android –näppäimistöt ne jo tuntevat. Viimeksi mainituissa käyttöjärjestelmissä kirjaimet ĉ, ĝ, ĥ, ĵ, ŝ saa painamalla CRTL + å:n oikealla puolella olevaa näppäintä, mistä saa myös saksalaisen ü:n ilman CTRL –näppäintä, + itse haluttua kirjainta. Windowsissa lienee helpointa turvautua online –palveluun, ks. kuva ja linkki alla.
Oikeinkirjoituksen tarkastus hoituu myös helpoimmin pilvessä, ks taas kuva ja linkki alla.
Itse olen lukenut englanninkielistä esperanton kielioppia, jonka PDF –formaatissa olevan version latasin omalle kovalevylleni osoitteesta http://esperanto-edmonton.wdfiles.com/local–files/kellerman-answerkey/Kellerman%20Kolor.pdf. Sitä voi lukea myös selaimella. Suomenkielisiä oppaita löytyy googlettamalla esimerkiksi hakusanalla Esperanton kielioppi.
Lisäksi ostin Stano Marčekin kirjoittaman Esperanto mutkattomasti -alkeisoppikirjan, ISBN 9788089312146, 14,18 eurolla suomalainen.comista. Sen avulla pääsee esperanton kanssa mukavasti alkuun ja opintoja voi täydentää jollakin online –kieliopilla. Suomen Esperantoliitto ry kauppaa Suomi-esperanto-suomi –taskusanakirjaa 10 eurolla. Heidän nettikauppansa ei toiminut ainakaan muutama päivä sitten. Sieltä kehotettiin tekemään tilaus sähköpostitse. Pari päivää on kulunut, mutta ainakaan toistaiseksi kirjaa ei ole näkynyt. Uskon sen sieltä tulevan, mutta koska toiminta pyörii vapaaehtoisvoimin sähköposteja ei varmasti lueta joka päivä.
Netistä löytyy Lernu –niminen suomi-esperanto-suomi-sanakirja, osoitte: http://lernu.net/fi/vortaro. Lernun sivustolla on myös kielioppisivu: http://lernu.net/fi/gramatiko. URL –osoitteesta huolimatta kielioppiosio on suomenkielinen.
Sitten asiaan eli esperanton saloihin
Nyt kun alkuvalmistelut on tehty, voimme hiukan tutkia L. L. Zamenhofin kehittämää esperantoa. Yhden artikkelin puitteissa ei toki pysty kuin antamaan vinkkejä, miten kieltä voi oppia ja kuvata hiukan sen ilmiasua. Ĉu parolas Esperanton –lause tarkoittaa Puhutko/puhutteko esperantoa. Ĉu –partikkelia käytetään kysymyksissä. Se vastaa suomen kielen ko, kö –päätteitä. Parolas –verbi tarkoittaa puhua ja se on preesens –aikamuodossa, jonka tunnus on as. Verbin infinitiivi on paroli, joten i-kirjain putoaa pois, kun as-pääte lisätään. Näin käy myös imperfektin (tunnus –is), futuurin (tunnus –os), konditionaalin (tunnus –us) ja imperatiivin (tunnus –u) kohdalla.
Verbit eivät taivu luvun mukaan vaan ovat kaikissa persoonissa samanlaisia, ks. alla:
| Mi parolas | Minä puhun |
| Vi parolas | Sinä puhut |
| Li parolas | Hän (miespuolinen) puhuu |
| Ŝi parolas | Hän (naispuolinen) puhuu |
| Ĝi parolas | Se puhuu |
| Ni parolas | Me puhumme |
| Vi parolas | Te puhutte |
| Ili parolas | He puhuvat |
Esperanton-sana on akkusatiivissa. Sen nominatiivimuoto eli perusmuoto on Esperanto. Kun sana on tekemisen suora kohde se tulee akkusatiiviseksi. Muut esimerkkilauseemme lauseenjäsenet ovat subjekti (vi), predikaatti (parolas). Jos kohde on verbin määre eli predikatiivi, se on nominatiivissa. Esimerkiksi Mi estas knabo, minä olen poika, mutta Ŝi rigardas knabon, hän katsoo poikaa.
Esimerkkilauseestamme näemme vielä yhden seikan eli sen, että substantiivin pääte on o. Saman päätteen näkee myös knabo-sanasta. Substantiivin suomenkielinen nimi on nimisana. Se on ihmisen, eläimen, kasvin, esineen tai asian nimi. Näiden laatua kuvaa adjektiivi, jonka pääte on a. Mi estas longa knabo, minä olen pitkä poika.
Uskon, että tässä on mukavan kokoinen alkupala. Jos innostut esperantosta, käytä tämän artikkelin linkkejä. Ehkä paikkakunnallisessa on oma esperanton paikallisyhdistys. Katsele osoitteita Suomen Esperantoliiton sivustolta.
Havu bonan tagon.
Hyvää päivän jatkoa
YR
