Jos vahva joustaa,
heikko ei veny liikaa.
7/8-11
Jos saivarrellaan, tietysti vahvankin venymiskyky loppuu aikanaan, mutta arkitilanteessa toteamus pitää paikkansa. Monelta loppuun palamiselta vältyttäisiin, jos vahva ei edellyttäisi samaa suorituspanosta itseään heikommalta kanssaihmiseltä. Tämä vaatimus perustuu yksisilmäiseen ajatteluun siitä, että on oikeudenmukaista, kun kaikki kantavat yhtä monta kantoa kaskesta. Varmasti peruja ihmisen selviytymisen alkuajoilta, jolloin fyysinen vahvuus oli ratkaisevin piirre selviytymiskamppailussa luonnonvoimia vastaan.
Kehityksen ratasta ei voi kuitenkaan pysäyttää. Monenlaiset ominaisuudet, jos niiden olemassa oloa tuetaan, nostavat ihmistä uudelle olemisen tasolle. Tähän näyttää olevan vielä matkaa, sillä olemme ilmeisesti vasta palanneet pellolta teknisen ja individualistisen tuotannon pariin. Murroksesta voi loppujen lopuksi selvitä paremmin voiman kannalta heikoimmat yksilöt, koska heidän on pitänyt kehittää muunlaisia avuja jokapäiväisessä sosiaalisessa nokkimisteatterissa. Mielenkiintoista, osaavatko he käyttää menestystään ymmärtäväisemmin kuin nyt vallassa olevat johtajat hyväksymällä ihmisluonnon monimuotoisuuden.
Maailma muuttuu ja me ihmiset sen mukana, mitä nopeammin me huomaamme muutoksen hyödyt, sitä kivuttomammin edistys kulkee eteenpäin. Tietysti kaikki muutokset eivät ole hyväksyttyjä, mutta varmasti me kaikki olemme samaa mieltä siitä, että menestyjät ja luuserit –ajattelu on tuonut vain surua elämäämme ja sen aikakaudesta tulisi tehdä loppu. Näin tulee tuotantotapojen kehityksen ohella tapahtumaan tulevaisuudessa, mutta tarvitaan siinä ihmisponnistelujakin. Ainahan on myös se mahdollisuus, että muutos kielletään ja palataan tavalla tai toisella vuoteen nolla.
Nämä mietteet kiteytyivät edellä olleeseen mietelmään, Jos vahva joustaa. Toivottavasti miete toimii myös ilman sepustuksiani. Kiteyttämisessä on aina se vaara, että kirjoittaja nojautuu liikaa omaan päättelykykyynsä, mikä ei ole kanssaihmisen päättelykykyä parempi, vaan erilainen. Yleisyyden löytäminen on kinkkinen juttu, kun se vielä pitää tehdä ennen esittämättömällä tavalla. (Näinhän taidekriitikot spekuloivat). Siinä on hyvät ja huonot puolensa, koska persoonallisesti sanottu voi helposti mennä toisen näkökulmasta katsottuna uusille urille. Lukija ei ehkä edes halua seurata jälkiä, koska pitää polkuvalintaa typeränä.
Ikuisuuskysymys onkin varmasti se, onko parempi tulla ymmärretyksi vai huomatuksi. Itse pidän ensimmäistä ihmisten välisen kanssakäymisen edellytyksenä. Jos taide ei siihen pysty, se on huonoa taidetta. Jos itse en siihen pysty, olen kirjoittajana vielä kapaloiässä. Ehkä sitä oppii joskus sisäsiistiksi.
Olen tehnyt Jos vahva joustaa –mietteelle postikortin. Löydät sen osoitteesta: https://picasaweb.google.com/yellingrosa/Postikortit#
