Hänen mielestään Suomi voisi ottaa helposti vastaan miljoona turvapaikanhakijaa.
– Metsiä ja kyliä kyllä riittää. Suomeen tulee nyt jokunen promille niistä ihmisistä, jotka maailmalla pakenevat sotaa. Ja kannattaa muistaa, että joka kuudes Ruotsissa asuva on ulkomailla syntynyt, Rosenberg sanoo.
Tukholmassa nykyään asuva Rosenberg muistuttaa, kuinka Ruotsi 70 vuotta sitten otti kahdessa päivässä vastaan yli 50 000 suomalaista, jotka pakenivat Lapin sotaa.
Vilkaisin muutamaa keskustelupalstaa ja sain todeta, että tämä lausahdus on herättänyt kovasti tunteita. Keskusteluihin osallistuvat ihmiset nimittelevät Rosenbergia melko karkeilla nimillä. Tämä ylitunteellisuus näyttää olevan tyypillistä sekä maahanmuuttoa kannattavien kuin sitä vastustavien piirissä. Ilmiön vuoksi maahanmuuttokeskustelu ei ole synnyttänyt mitään järkevää, mistä saattaisi olla päätöksentekijöille apua koko Euroopan alueella. Ilman mitään dramatiikkaa olisi voitu vain todeta, että Tiina Rosenbergin näkemys on epärealistinen ja Suomen valtiolle mahdoton toteuttaa. Onhan Suomi vaikeuksissa jo nyt 5 miljoonan kansalaisensa kanssa. Väestörekisterikeskuksen mukaan Suomen väkiluku on nyt 5.493.229. Miljoona tästä luvusta olisi 18.21 prosenttia.
Keskusteluissa todetaan, että Tiina Rosenbergin näkemykset eivät ole järjen riemuvoitto. Tähän minun on pakko yhtyä, kuten myös siihen, että näitä epärealistisia lausuntoja on kuultu muidenkin koulutettujen ja älymystöön lukeutuvien ihmisten suusta. Tyypillistä näille lapsuksille on myös se, että niissä vedotaan historiaan ja siihen, kuinka Suomen tulisi olla kiitollisuudenvelassa Ruotsille. Nämä älyköt unohtavat auliisti sen, että natsien räjähteissä käytettiin ruotsalaista rautamalmia. Näiden ammuksien käytön seurauksena kuolleiden lasten lukumäärä on varmasti runsaasti yli sen, mitä Ruotsi otti sodan aikana Suomesta lapsia turvaan. Historiaa kaivamalla käy hyvin selväksi, että Ruotsi saa olla kiitollisuudenvelassa Suomelle, kun sen ei ole tarvinnut sotia itse vaan Suomi on toiminut puskurina idästä tulleille hyökkäyksille.
Nyt kun olemme päässeet tuon pakollisen historiaan viittausmomentin yli, voimme todeta sen ottamisen maahanmuuttokeskusteluun olevan epäoleellista eikä 70 vuoden takaiset tapahtumat kerro millään tavalla eri valtioiden kykyä ottaa vastaan maahanmuuttajia. Kysymys on ennen kaikkea rahasta. Se ei lisäänny, vaikka maahanmuuttoa kannattavat ihmiset syyttelevät toisinajattelijoita, eivätkä he näistä syytöksistä tule muuttumaan maahanmuuttomyönteisiksi vaan päinvastoin. Älymystön syytökset vain lisäävät vastustusta ja voivat laukaista myös konflikteja. Syyttely ei ole siis millään muodoin rakentavaa, kuten ei sekään, että näkee maahanmuutossa vain negatiivisia seuraamuksia.
Maahanmuuttokeskustelun tulisi päästä asiatasolle ja esittää järkeviä kysymyksiä, koska vain niiden avulla saadaan järkeviä vastauksia. Miksi ihmiset liikehtivät? Tähän ei ole mitään yhtä vastausta, mutta kukaan ei voi kieltää sitä, että ihmiset lähtevät kotimaastaan siksi, etteivät viihdy siellä tai heidät on karkotettu. Olot ovat siis epätyydyttävät lähtömaassa. Kaikkein järkevintä ja viime kädessä taloudellisinta olisi parantaa olosuhteita lähtömaassa. Tämä onkin sitten jo visaisempi juttu, joka edellyttäisi todella kanssaihmisestä välittämistä sekä valmiutta oman elintason laskemiseen, jos ei muuten niin hyödykkeiden kallistuessa. Tämänhetkinen tilanne on pitkälti seurausta epätasaisesta työnhinnasta. Jos maailmaan saataisiin globaaliminipalkka ja samasta työstä maksettaisiin sama palkka riippumatta siitä, missä tuotantolaitos sijaitsee, ihmisillä ei olisi ainakaan taloudellista syytä jättää kotimaatansa eikä teollisuuslaitoksilla olisi hyötyä vaihtaa sijaintipaikkaa. Globaali ja oikeudenmukainen palkkaus aiheuttaisi myös sen, että ihmiset eivät alkaisi hakea oikeutta ääritekojen kautta. Kohtuullinen elintaso synnyttäisi heissä halun rakentaa niin perheensä kuin maansa oloja paremmaksi.
Tuleeko globaali palkkaus sitten koskaan toteutumaan, riippuu meistä ihmisistä. Vaikka globaali oikeudenmukaisuus on vaikea ja uhrauksia vaativa päämäärä, se ei ole epärealistinen. Maailmassa on pääomia tällaisen asian toteuttamisiin, ja kuinka ollakaan sen jakaminen näyttää olevan se pullonkaula. Kun sinä tätä nyt luet herää päässäsi kymmeniä ajatuksia, millä haluat torjua globaalin minimipalkan. Todennäköisesti sanot, että pääomat ovat oligarkialla, ei matti meikäläisillä. Hyvä yritys, mutta mönkään meni. Jos raharikkaiden varat tasattaisiin, ei niillä päästäisi kovin pitkälle. Selkkauksia torjuva toiminta vaatii jatkuvaa hoitoa, eivätkä palkat pysyisi samoina, jos hyödykkeistä ei maksettaisi yhtä paljon joka puolella maailmaa. Sitten vasta, kun nyt niin kovasti maahanmuuton puolesta puhuvat ihmiset alkavat parantaa olosuhteita lähtömaissa, uskon heidän vilpittömyyteensä.
Se, että Suomi ottaisi miljoona ihmistä alueellensa, ei pysäytä lähtemistä köyhemmistä maista. Itse asiassa se loppuu vasta sitten, kun kohdemaat ovat köyhtyneet samalle tasolle kuin lähtömaat, mikä tulee olemaan täyttä totta, jos ihmisiä otetaan sisään niin kauan kuin heitä on tulossa. Tiina Rosenbergin ymmärtää, että jossain vaiheessa Ruotsi ei enää pysty ottamaan lisää maahanmuuttajia laskematta diagonaalisesti elintasoa. Ollaanko siellä valmiita radikaaliin elintason alenemiseen? En väitä, ettei elintaso putoa rikkaissa maissa myös maksamalla samaa palkkaa samasta työstä maailmanlaajuisesti, mutta vaikka se tippuisi radikaalisti, sen toteuttaminen kannattaisi. Ihmiset saisivat elää omassa maassaan sukunsa parissa toteuttaen omaa kulttuuriansa. Nämä ovat ihmisille tärkeitä elämisen laadun takeita, vaikka jotkut koulutetut niitä pilkkaavatkin tai jopa sanovat niiden olevan tarpeettomia.
No niin suomenruotsalaiset ja suomensuomalaiset, koulutetut ja kouluttamattomat, pannaanko päättäjät väsäämään oikeudenmukaista palkkapolitiikkaa maailmaan, ja samalla lopetetaan toistemme syyttely. Talkoisiin on tietysti otettava myös rahapiirit, jotka varmasti vastustavat ajatusta. Silti pitkällä aikavälillä on heidänkin etujensa mukaista, kun maailma rauhoittuu. Jos työrauha katoaa, ei missään tuoteta mitään hyödykkeitä tai palveluja. Ihmiskunta on puun ja kuoren välissä, eikä se sieltä pääse tukehtumatta kuin järkevällä talouspolitiikalla. EU voisi toimia tiennäyttäjänä ajamalla samaa palkkaa samasta työstä globaalisti sekä kaikkia maita ja kansalaisia sitovia verotuskäytäntöjä. Jokainen meistä tietää, ettei maailma kestä loputtomiin tätä hulluutta räjähtämättä.
