Löysin vanhan viron kielen alkeiskirjan, Saagem tuttavaks, kun tein suursiivousta yksiössäni mennä viikolla. Sen selaaminen herätti mielessäni eloon sen rikkaan kielen, mitä mummoni käytti. Vaikka mummo haastoi karjalan murretta viron kieli paikoin muistuttaa mummoni käyttämään kieltä, mihin en ole törmännyt kirjallisen dokumentaation yhteydessä. Ehkä arkistoissa on ääninäytteitä vanhoilta edesmenneiltä murteen osaajilta. Mummo käytti muun muassa sanaa ”rahu”. Liekö sitten oikea karjalan murteen sana, mutta sellainen oli käytössä.
Kui rahusast
Kui rahusast syän
muistoloi kantaa,
niiku seilais maamo
maailmah vesilöi,
niipalju sil ajal unes
kaik turha ja vähäin
on.
© Yelling Rosa
20/12 -15
Tällainen värssy putkahti sisältäni, kun olin pari päivää selaillut ”Saagem tuttavaks” -kirjaa. Harmittaa, etten enää muistaa niin tarkoin mummoni kieltä. Siksi pelkään joskus lisäävän siihen jotain kirjoista tai äänitteiltä opittua, kun en jotain yksityiskohtaa muista. Tuo rahusast saattoi ääntyä myös rahuast. Maailma –sanan lopussa oli henkäys, mutta alkuosa ei ollut noin kirjakielen mukainen, mutta koska en sitä osaa nyt loihtia paremmin, jätän sen näin.
Saagem tuttavaks, Viive Taro ja Helga Laanpere, Otava 1984
