Juuri äsken keskiviikko vaihtui torstain puolelle, joten olemme helatorstaissa. Päivä merkitsee eri ihmisille eri asioita. Kristityille se merkitsee Kristuksen taivaaseen astumista, jolloin Hän siirtyi taivaan kirkkauteen näyttäydyttyään opetuslapsilleen ylösnousemuksensa jälkeen neljänkymmenen päivän aikana.
Minulle helatorstai merkitsee myös kesän alkamista. Muistan lapsuudesta, että silloin viimeistään puettiin kesävaatteet ylle ja puissa oli lehdet sekä tietysti aina paistoi aurinko. Linnut lauloivat heleästi ja korkealta tehden laajoja lankapistoksiaan taivaalla. Niin, aika kultaa muistot, mutta antaa vain koristella, hyvähän se on hyvää muistella.
Kristuksen taivaaseen astuminen ja lapsuuden kesät synnyttivät abstraktin piirustuksen, jolle meinasin ensin antaa nimeksi taivaaseen astuminen, mutta koska abstraktin taiteen luonteeseen ei kuulu katsojan johdatteleminen päädyin Torstai-nimeen. Helatorstai olisi luonut liikaa mielleyhtymiä. Näin jokainen voi nähdä kuvan vapaasti, vaikka tietysti torstaihin liitetään usein toivo, mitä se on täynnä. Sellaista mielleyhtymää kuva saakin kuljettaa. Se ei ole liikaa johdattelua.
Abstrakti taide on lähellä sydäntäni, koska se pääsee lähimmäksi kuvattavaansa. Tehtävä, joka on täysin absurdi, koska objektiivisen kuvan luominen on hypoteesi. Sellaista ei ole olemassa vaan jokainen taiteilija ja katsoja tuovat esteettiseen kokemukseen omat arvonsa ja mieltymyksensä. Näin, mitä tarkempi kudos on, sitä suurempana vaarana on se, että taiteilijan ja katsojan tarkoitus ja tulkinta eivät kohtaa. Ristiriitaa seuraa se, että katsoja kieltää työn taiteellisen arvon tai on välinpitämätön sitä kohtaan. Jälkimmäinen lienee pahinta, mitä taiteilija voi kuvitella, koska taiteella perimmäisesti ei ole muuta tehtävää kuin mahdollisimman tarkan kuvan luominen kuvattavasta. Vaikka sellaiseen pääseminen on mahdotonta, se on ainoa yhteisesti hyväksytty suuntaviitta.
Pohdiskelin aihetta, kun olin kävelyllä pari päivää sitten. Olin tyytyväinen siihen, että Torstai oli onnistunut kiertämään manipuloinnin karikot. Aluksi se oli vihjaavampi ja nimi oli johdatteleva. Nyt sen voi nähdä vain toivon julistuksena tai jonain positiivisena, jolloin vastaanottajan esteettinen elämys ainakin teoriassa on mahdollinen. Tietysti muotokielen vielä pitää puhuttaa vastaanottajaa. Onneksi siinä meillä ihmisillä on vähemmän mielipide-eroja, mutta kyllä esimerkiksi joku väri saattaa miellyttää yhtä ja inhottaa toista. Päätin pohdiskeluni alla olevaan mietteeseen:
Abstrakti taide
Kuva on siellä,
mihin ei ole piirretty.
Täytetty tila on tulkintaa.
Siksi abstrakti taide
pääsee lähimmäksi kuvattavaa.
Se hahmottaa alaa intuitiivisesti
ei tukahduttamalla pistotyönä
mallia.
Vaikeaa on, sillä johdattelua tästä artikkelista tuli, kun kerroin Torstai-piirustuksen taustoista ja abstraktin taiteen taiasta. Tähän on syynä blogin luonne. Olisi ollut parasta lyödä pelkkä piirustus blogiin, mutta se ei sitten enää olisi ollut blogiartikkeli.
Kuva suurenee, kun klikkaat sitä hiiren osoittimella.
