Runojen plagioiminen, kopioiminen ja/tai jakelu ei ole luvallista.
Sanoja on liikaa,
kun ei tiedä,
mitä niiden kanssa
tehdä.
© Yelling Rosa
28/8-20
Parempi
oma hämärä
kuin outo
kirkkaus.
© Yelling Rosa
Kirjoitettu 18/12 -19
Versioitu 16/5 -20
Pienen hörpyn elämän saa,
kun jo ja malja seuraavalle
tiskataan.
© Yelling Rosa
27/11 -19
Minun tarina kuin linnun
kohtalo on munia pesään
ja tuhkana kadota
tuuleen.
© Yelling Rosa
24/2 -19
Tuo nainen, psykiatri, vähätteli jokaista sanaani ja elettäni
aivan kuin valehtelisin hänelle tai olisin vastaanotolla
ilman syytä ja tarkoitusta, kuluttaisin viekoitellen
hänen kallisarvoista aikaansa suurentelemalla
tuskaani.
Koskaan ei minua ole raiskattu,
mutta jotain tällaista se lienee:
tulla kohdeltua kaltoin ja vielä tunnettava
syyllisyyttä kohtalostansa,
niin ettei viha pelasta ahdingosta
ja suru tuntuu vääryydeltä itseään
kohtaan.
© Yelling Rosa
11/9 -18
Liian paljon valoa
pimeään sieluun ja
jo räjähtää.
© Yelling Rosa
17/8 -18
Ylös tähyän.
Vieritän kiven
Laelle tunturin.
Sellainen luonne
on elämän.
© Yelling Rosa
22/6 -18
Loppu kolahti otsaan
Kuin seinä, joka nauraa.
Se tietää, että rakastan
Katsella ikkunasta ulos,
Mutta tässä kopissa
Ei ole reikiä.
© Yelling Rosa
7/2 -18
Kun ajattelen sinua,
ymmärrän taruolennot.
Ei ihmiset usko todeksi
niin kaunista kuin sinä.
Mutta sinuun turvaan:
En likaa ihoa käsillä,
puhetta vastauksilla.
Joka ilta käyn levolle
silmiesi tuudittaessa
minut uneen.
© Yelling Rosa
27/1 -18
Lipsahti Jumalilta käsistä kokonaisuus,
ja alkoi hajoaminen sekoittaen yhteyden,
kodon, rakkauden elää kiinni järjen seinämissä.
Oliot pelkkää ovat vahinkoa kuin karkaava universumi.
Ihmiset luovat taukoamatta keskenään sotivia teorioita siitä,
mikä on oikea tapa todentua samalla kaiken aineen tehdessä loppua.
Ennen alkuräjähdystä oleva nyt rukoilee kaiken kulkevan lähes ääretöntä
ympyrää palaten alkukohtuun koskaan uudelleen karkaamatta sillä he tietävät
ei jakautuminen ole uusien elämien alku vaan pois elämästä ja lämmöstä rynnimistä.
© Yelling Rosa
29/10 –17
Tällaistako se aina on,
että ne jotka eivät kuule,
huutavat.
© Yelling Rosa
13/8 -17
Silloin on huonosti asiat,
kun tallovat hevoset
viljapellot mullaksi,
halla raiskaa tyttäret
ja pojat kykynsä
kadottavat.
© Yelling Rosa
2/7 -17
Maailma on outo paikka.
En pääse oikein sisälle
enkä kunnolla ulos.
© Yelling Rosa
11/4 -17
Ikivanhat ovat surut maailman,
mutta jokaiselle uusia.
Sen tähden suruihin ihmisen
on meidän annettava
ymmärrys.
© Yelling Rosa
30/3 -17
Liekit
myrskylyhdyn
sydäntä repivät.
Ei kuolemanhetkellä
elämä juokse takaperin,
ei ilmesty tunnelia,
joka johtaa taivaaseen.
Kaikki on ympärillä,
tässä maailmassa,
jonka olemassaoloa
elävät todistavat.
Tulet
kuin lapsuuden
aittarakennuksessa
kaupunkihuoneiston
valaisevat.
Aamulla
haihtunut
on historia
lampun.
© Yelling Rosa
14/7 –16
Miten
se sattuukaan,
että köyhille aina
murut ja gurut
lankeavat.
© Yelling Rosa
15/3 -16
Ei tietämättömyys
tappamalla lopu,
ei synnyttämällä.
Jälkimmäinen silti
aikaa antaa
oppia.
© Yelling Rosa
1/2 -16
Esi-isät
nousevat suosta
ja partaansa nauravat:
Älä vielä nyrpistele.
Meidän jälkeen täältä
pulpahtaa metaani.
Säästä sille naamasi.
© Yelling Rosa
24/1 -16
Kaikkea sitä näkee
niin kuin tämän
ihmisen.
On sillä kädet,
muttei se käsitä
käsitteitä käsitellä.
Siinä sitten rukoilee,
ei kääri hihojaan.
Syyttelee minua:
kättä parjaa,
kun jalka astu
ei minnekään.
© Yelling Rosa
14/1 -16
Ihminen yliarvioi henkiset kykynsä,
kun se laskeutui puusta maahan
tai sitten se vain putosi oksalta.
Kumpikin vaihtoehto selittää sen,
miksi ihmiset ovat aina olleet
maankamaralla ymmällään
ja tehneet virheitä virheiden
perään ollen nyt tilanteessa,
missä virhemäärien
yläraja on saavutettu.
Seuraavat erheet
ovat ihmiskunnan
loppu.
© Yelling Rosa
10/8 -15
Niin eloton on
itsekkyyden myrkyttämä maa,
ettei ristinpuulle löydy edes
jumalia.
© Yelling Rosa
4/4 -15
Tämän kerron niille,
jotka eivät häntä käsitä,
että hän lapsi auringon on,
ja joka hänet tuomitsee,
vain itsensä sokaisee.
© Yelling Rosa
11/3 -15
Talo oli kulkenut isältä pojalle sukupolvien ajan,
mutta tunsin itseni vanhemmaksi.
Lisälämmitin hehkui sängyn vieressä
valtavana tupakkakekäleenä.
Minä suunnittelin senaikaiseen tapaani
siirtoa ajasta ajattomuuteen, kun rapina herätti minut.
Nopeasti katkaisijasta taion valon huoneeseen.
Keskellä lattiaa oli hiiri eturaajat pystyssä
kuin verekseltään napatulla pankkirosvolla.
Minua ahdisti olennon hätä. Sammutin valot.
Sittemmin en yöllistä rapisijaa paljastanut.
Olin ihastunut ja rakastunut, kun kaveri alkoi syödä
keittiön seinän ja hellan välissä sille varaamaani juustopalaa.
Aloitin kesyttämisen asettamalla ruuan syvälle raon uumeniin,
mutta vähitellen aina näkösälle.
Elomme muuttui halukseni ryhdistäytyä vielä kerran
nyt ilman puolisoa.
Kun viimeinen opiskeluvuosi oli
muutamaa päivää vaille valmis, löysin ystäväni elottomana
olohuoneen lattialta. Sen punaisenruskea turkki liekehti
verhonraosta tulleiden auringonsäteiden polttamana.
Laitoin sen isoon tulitikkurasiaan ja kannoin
arkun niityn poikki metsänreunaan.
Kaivoin haudan valkovuokkojen keskelle.
Olin valmis sihteeri ja se maanpovessa.
Sellainen oli minun pieni suuri ihme.
© Yelling Rosa
5/2 -15
PS Elin olennon kanssa syksyn 1987 ja kevään 1988.
Pieni
on ihminen yksin
maailmassa.
© Yelling Rosa
26/12 -14
Runous vastaamattomia
kysymyksiä tutkii,
hourailee siellä,
missä houretta ei ole.
Vesi liikkuu tynnyreissä,
joiden päällä on kansi.
Sitä ei silmä näe.
© Yelling Rosa
9/11 -14
Leikkivät lapset tekevät vanhemmistaan ihmisiä;
Ja mielipiteensä ilmaisevat ihmiset johtajista viisaita.
© Yelling Rosa
9/10 -14
Kun kyse on
egoismin estetisoimisesta,
ihminen on ovelampi
kuin lempo.
©Yelling Rosa
23/6-14
Estetisointi pyrkii usein estetismiin, kuten tässä runossa.
Menestynyt mies tuli syrjäytetyn
sukulaisensa kotiin kutsumatta
ja kunnon kansalaisena alkoi selittää
masentuneen viettävän falskia elämää
miettiessään todellisuutta ilman kosketusta
työelämään ja tuhriessaan huonoja runoja.
Kun menestynyt mies häipyi
tyytyväisenä suorittamaansa hyvään työhön,
falskin mustan lampaan malja vuosi yli.
Hän hyppäsi viidennestä kerroksesta asfalttiin.
Oliko syöksy aito ja perusteltu?
Sitä meidän pitää kysyä enolta,
joka tarkoitti ainoastaan hyvää,
mutta kun toinen oli niin vilpillinen,
että nosti sairaseläkettä palkan sijasta
ei edes järkipuhe mieheen tepsi.
©Yelling Rosa
19/6 -14
Varför skriver jag,
när ingen läser mina verser?
Varför talar jag,
när ingen har tid för mig?
Jag är lämnat ensam
med bara frågor i min ficka.
Och till och med främlingen
pressade mig till
det ovillkorliga kreativitet.
Inte mera ska jag ge utan
att få någonting tillbaka.
Jag är trött att vara en brunn
varifrån människor
hämtar upp vatten
och slängar locket
när deras hinkar är upp.
Medan jag väntar
gömmer jag mig
i skuggan av
ingenting.
©Yelling Rosa
9/5 -14
Ei talousmetsässä ole tilaa jalavalle, ei pajulle.
Vapaus siellä kuitenkin on pistää rengas nenäänsä
ja repiä uudet farkkunsa sekä värjätä tukkansa,
kunhan vain on mäntypuu.
©Yelling Rosa
9/5 -14
Mä lienen vain houkka,
kun näitä mietin, toukka.
Kun joku rikkoo ikkunan,
maksaa hän sen pörssistään.
Jos rikkoo sydämen,
korvausvelvollisuutta ei ole,
vaikka ihmistä murtunutta
lasiseksi väitetään.
©Yelling Rosa
29/4 -14
Miksi
ne niin kovasti
nykyään itseään etsivät.
Eihän se ole kuin
peiliin katsoa,
ja siellähän
sitä on.
©Yelling Rosa
17/4 -14
Kohtalo kajahtaa
sanassa surma:
la muerte, la muerte.
Sen kelloa lyö
runo Espanjan maailman.
Rummun kalke luo
syvän tunnelman, totuuden
arvosta hetken, elämän,
joka muuten kuin houre
pitkin säärtä juoksee
syvään multaan,
missä ei mitään
on.
©Yelling Rosa
17/3 -14
Se ihminen
ei puhu
kuin rokkapata,
vaan se on
kuin veitsiä
ja haarukoita
tippuisi tasaisena
solkena tyhjään
tiskialtaaseen.
Miten onkin
niin taitava,
että aina löytää
kipata paljaalle
teräkselle.
©Yelling Rosa
13/2 -14
Jumalani, Jumalani
miksi hylkäsit minut,
loit tämän riemun
keskelle tuskaa.
Pitäisikö minun itkeä
vai nauraa?
Ilman tietoa sydän kärsii
ja mieli askaroi
etsien ratkaisua.
Jos sanon:
"Meidän jokapäiväinen
leipämme ei ole litteä,
ei pulska eikä pehmeä,
vaan syvä ymmärrys,
että se on tehty viljasta,
mihin ikinä menemme
ja istumme ruokapöytään,
kukaan ei korvaansa
kallista."
Mikseivät kuule,
sillä vain se sammuttaisi
tämän ihmisenä olemisen
sietämättömän syyllisyyden.
Tämän kysymyksenkö takia
meitä pidetään maailmassa?
Jos vastaus löytyy,
lakkaako vaellus
ja taivaat aukeavat?
Uskon niin,
miten muutenkaan,
ja huudan kovalla äänellä
ihmisen vuoksi:
"Jakakaamme toisillemme!"
© Yelling Rosa
14/11 -13
Tarkastettu 1/1 -14
On se tyhjä
nollaa parempi.
© Yelling Rosa
9/10 -13
Miksi minua vältellään?
Enhän minä tee muuta,
kuin ajattelen kuin mies
ja tunnen kuin nainen.
© Yelling Rosa
7/10 -13
Erilaisuudessa
on meidän
samankaltaisuus.
© Yelling Rosa
5/8 -13
Autuas päätös:
otan vain varjoni
matkaan.
25/9 -91
Tämä runo on toisen runokokoelmani, Paljon on meneillään, päätösruno. Lisään sen nyt tänne, koska käänsin sen englanniksi syyskuun alussa. Voit lukea ja kuunnella englanninnoksen täältä. Paljon on meneillään ilmestyi vuonna 1991.
Jos haluat,
ettei suutasi tikata kiinni,
muista avata se riittävän usein.
9/8 -13
Voit kuunnella tämän runon englanninnoksen lausuttuna täältä.
Se on sekoitus
iloa ja surua.
Mittalasissa kai suolaa
hiukan enemmän kuin makeaa.
Se on slaavilaiseen mieleen,
eikä mikään mene pieleen,
kun sävel tarttuu kieleen,
ja hyräilee elämän
tahdissa.
23/8 -13
On se hyvä,
että löytyi jyvä,
sanoi kana kukolle,
kun parittelu alkoi
viimein sujua.
12/8 -13
Kansa tykkää riimeistä.
Se keksii niitä tiimeissä.
Jos ei löydy loppusointua,
pannaan muuten roihua.
Onhan sekin voitto,
eikä tappion koitto.
11/8 -13
Kateuden kitka
ei haudo lahjakkaista timantteja,
vaan mätämunia,
jotka pahan hajunsa turvin
ottavat paikkansa eväshautomon
huipulla.
Heistä tulee valtiaita,
jotka määräävät
yhteisen luovuuden piirongin
nurkan.
11/8 -13
Ei valta turmele,
vaan valtaanpääsy mädättää
mielen sokeaksi näkemään
kokonaisuuden atomit,
jotka määrittävät
oikeudenmukaisuuden.
11/8 -13
Mä relaan
ja mennyttä kelaan.
Kuvasarjan näen kauniin,
piirteen sydänkansion.
6/8 -13
Sydän niin nöyrä on kauniille,
että mieli keksisi Jumalan,
jos Hänen hyvyytensä
meistä ei loisi elämää.
2/8 -13
Älä lausu julki rakkauttasi.
Se vain maallistuu.
Siirrä voima sormenpäissä
ja tyynnytä huolet kainaloosi
ja omasi kainaloon.
Kosketus koskemattomuuden
pahan poistaa,
ei liturgiat.
2/8 -13
Vanhetessa
korvat kasvavat suurenmoisiksi:
ne kuulevat kyllä panettelun,
mutta kuuntelevat kasvoista kasvoihin
vapauttaen mielen alenemiselta.
31/7 -13
Lue edellisen runon englanninnos täältä.
Silloin alamme ihmisinä
olla lähimmäisiä,
kun toteamme,
ettei kukaan ole erilainen
vaan omanlainen.
25/7 -13
Lue edellisen runon englanninnos täältä.
Niin se aina on ollut
ja tulee pitämään pilkkansa tulevassa,
ettei ihminen Jumalan armoilla ole,
vaan ihmisten.
18/7 -13
Lue edellisen runon englanninnos täältä.
Ystäväuskollisuuden malja
on raskas mutta lämmin talja,
jonka kantamiseen tarvitaan
neljän jalan voima.
12/7 -13
Lue edellisen runon englanninnos täältä.
Luja usko
ei ainoastaan
vie läpi kiven,
vaan tekee ihmeitä
sen sisällä.
11/7 -13
Villasydän
kylmä on
pakkasella,
mutta lapanen
sormet lämmittää.
11/7 -13
Hiomalla
ei huonosti vuoltu
oikene.
11/7 -13
"Minä olen Spunkki Puutiainen
ja imen armotta ihmisverta."
"Minä taas olen Rolle Rokote
ja suojaan virukselta."
"Haa, olet vähäpätöinen.
Ilman minua sinua ei edes olisi."
"Onneksi kaikesta pahasta
syntyy lopulta jotakin hyvää,
ja hyvästä ei koskaan pahaa.
Niin, että kukas se nyt on haa."
5/6 -13
Lisätietoa punkin aiheuttamasta puutiasaivokuumeesta ja ennaltaehkäisevästä rokotteesta täältä.
Turha se on
viisaan puhua.
Tyhmät eivät ymmärrä,
ja älykkäät eivät kateuttaan
kuuntele.
1/6 -13
Lue, mitä olen kuullut puhuttavan viisaan kohtalosta täältä.
Vaikene,
älä pulputa.
Hiljaa
jotakin
opit.
28/5 -13
Erilaisuus, joka näkyy,
saa sympatiaa
ja pilkkaa osakseen.
Sisäinen poikkeavuus
ei saa kohtalokseen
mitään erikoista.
Ihmistä pidetään
tavallisena.
Joskus
joku yrittää
tulla kuulluksi,
mutta siitä vasta
soppa syntyy,
johon joka iikka
laittaa mausteensa.
Silloin toisenlainen
huomaa munineensa
synnyttämättä mitään,
ja luopuu iäksi
yksilöoikeudestaan
eläen ja kuollen
kuin aave.
7/5 -13
Kiitos,
kun kuljit
kanssani pimeässä
ja uskoit valon
minulle,
joka ei siitä
mitään tiennyt.
29/3 -13
Tehdään sopuisasti,
sillä rauha maassa
on nopein tapa.
28/3 -13
Elämä
on polku,
joka katoaa
takana,
kun se edessä
aukeaa.
28/3 -13
Minä kävelen
nukkuessani
yön arkaa
unta pois.
23/3 -13
Jos ei pidä itsestään,
koko maailma on
sinua vastaan.
23/3 -13
Ymmärtää
vaatii enemmän
kuin yhden
ja luonteita,
jotta voi kutsua
yhtä ystäviksi.
11/3 -13
Mistä huonon runoilijan tuntee?
Siitä, että hän antaa liian paljon
kerrallaan kontistaan
tai sitten hän on vain
ystävällinen kulkija,
joka tavatessaan jonkun
leiritulilla
aukaisee reppunsa
ja jakaa auliisti,
mitä itsellään on.
Ehkä hän ei haluakaan olla
niin paljon runoilija
kuin ihminen.
25/1 -13
Joka itsensä alentaa,
hän lapsensa ylentää.
24/1 -13
Lue Joka itsensä alentaa -runoon liittyvä artikkeli täältä.
Kun maailma suuttuu,
se hulluksi muuttuu,
ja siinä ihminen on
kevyttä kauraa,
ja vain ennustajat
nauraa.
21/1 -13
Lue Kun maailma suuttuu -runoon liittyvä artikkeli täältä.
Milloin rakkaus
näyttää tietä ihmisille,
suuresta tulee pientä
ja pienestä suurta.
18/1 -13
Luin
nuorena kirjan härkätaistelijasta,
jolle avustaja sanoi aina
ennen areenalle menoa:
"On jo aika, matadori."
Se tuntui ainutkertaiselta,
mutta vuosikymmenten jälkeen
ymmärrän sen,
että yhtä hienoa se meille on,
kun me joka päivä menemme
suuren yleisön eteen
ja selviydymme tehtävistämme,
me banderillerot.
13/1 -13
Kuinka lohdullista,
että se meni viimeisen tolpan takaa.
Kulkipa jostakin
kuin laitakaupungilta.
Siitä on lyhyt matka metsään,
kun puut piirittävät taloryppäitä,
pyydystämään parempaa
reittiä.
13/1 -13
Hauraaksi
vanhemmiten
ihminen käy,
mutta sydämen lasi
ei halkea,
kestää oman
ja ystävän
ja usean
taakan,
vaikka malja
silmissä
murenee
ja katoaa
sinne,
jonne katse
ei kanna.
10/1 -13
Sanojen
syytöksistä vapaa,
käyttää niitä
luovasti.
3/1 -13
Heinrich sanoi:
Siellä, missä ensiksi poltetaan kirjoja,
poltetaan seuraavaksi ihmisiä.
Ja minä sanon:
Siellä, missä ihmiset nähdään
vain menoerinä,
ensiksi leikataan menoja,
sitten kauloja.
Toivon,
olevani väärässä,
ja vetoan,
että kansakunnan äiti,
joka sydämen älyllä
ajattelee,
siis runolla,
nostaisi kynänsä
suvaitsemattomuutta
vastaan.
21/12 -12
Lue runoon liittyvä artikkeli täältä.
Illalla on
kiva maata sängyssä
ja kuunnella,
kuinka sydämen ajatukset
kopsahtelevat mielen kaikupohjaan,
rummuttavat sitä.
Yhtä rauhoittavaa kuin sisällä,
kun syyssade ulkona
ropisee ikkunaan.
6/11 -12
Minä
sepitän tarinoita.
Minä en valehtele
ruokapöydässä.
Kääntäen:
Joskus on
liioiteltava,
miltei valehdeltava
jotta totuus
ilmenisi.
3/11 -12
Ihmisen
totuus
puolueellinen
valetta on.
3/11 -12
Sinä sininen appelsiini hangessa
väität muuttuvasi maukkaaksi,
jos otan sinut käsiini
ja lämmitän sinua.
En usko moiseen.
Siinä käy vain niin,
että me molemmat
palellumme.
Etsin talvesta hedelmää
keltaista ja punaista,
vaikka kuinka pientä,
sillä haluan meistä
uuden puun
uhmaamaan
kylmyyttä.
28/10 -12
Löydät Sinisen appelsiinin englanninnoksen täältä.
Älä unelmoi kirjoittavasi,
vaan kirjoita unelmoidessasi,
ja luot kauniin sadun
elämästä.
24/7 -12
Vaikka tiesi on vaivalloinen,
muista: on kasvi polkusi.
Kastele kukkaasi rakkaudella,
että kerran tuottaa se
hedelmän.
13/7 -12
Helpottaa,
kun tunnustaa
että elämä on vahinko,
ja ettei sen lausuminen
ole negatiivista
sen paremmin kuin
positiivista.
28/4 -12
Voiko
totuus olla
nihilismiä,
ettei se olisi
ihmisen suuria
luuloja itsestään,
kun elämää ei saa
pitää vahinkona,
sattumana.
28/4 -12
Elämä
on vahinkojen reaktio,
joka jatkuu toistaiseksi.
Ihminen voi jatkaa sukua
löytääkseen merkityksen,
mutta relevanttia
olevaisen kannalta
ihmisen toimet
eivät ole.
28/4 -12
Sitä puhuu sen mukaan,
miten on tilaa.
Muuten ei sanat
mahdu mukaan.
10/3 -12
Ihminen
on itsensä
ristiriita.
9/2 -12
Paradoksi
on siinä että,
kaikki voi olla
mahdollista,
mutta ihminen
puhuu sitä
vastaan.
8/2 -12
Ihmisyys ja inhimillisyys paiskasivat kättä.
Syntyi runoilija,
jonka syntyä molemmat
tykönänsä katuvat,
kun se ei sano juuri niin kuin
minä haluan.
Ihmisyys ei voi olla liian inhimillinen,
koska se jäisi muiden maahan polkemaksi
ja inhimillisyys ei voi olla ihminen,
kun se menettäisi kauneutensa.
Silti, runoilija tuo rontti,
jonka he loivat,
on molempia yhtä aikaa
mitään katumatta.
Se syö uskottavuutta.
7/2 -12
Mitä ihmisyyden tuolla puolen on?
Siellä on inhimillisyys.
Sen ymmärtämiseksi kaikki
on ensin menetettävä
ja löydettävä uudelleen,
mutta toisella tavalla.
7/2 -12
Kun hymy tapettiin
ja alettiin rakentaa leirejä,
syttyi kolmas maailmansota.
Se oli aikaisempia totaalisempi:
kaikki saivat täydeltä laidalta.
Ilonpilaajat joutuivat
vakavaksi muuttuneen
enemmistön vangiksi
keskitysleireihin,
jotka he luulivat
rakentaneensa
muille.
7/2 -12
Yritykset
enemmistön
muuttamiseksi
muuttavat vain
muutosta
yrittäneet.
7/2 -12
Ei paranormaalikyky
ole pelkkää ihmetystä.
Eihän näkökykykään rajoitu
vain merkillisten asioiden
havaitsemiseen.
Jos yliluonnollinen on
osa ihmisluontoa,
siihen liittyy kaikki
inhimillinen.
2/2 -12
Ystävän sydän
on kuolleen sielu.
1/2 -12
Kohtalon evakkona
voi olla onnellinen,
jos ratsastaa enkelin
kanssa.
20/1 -12
Jumala kasvattaa niin,
että vähästä
tulee paljon.
12/1 -12
Mikä menee,
tulee taas,
muttei jää.
Kun tapahtuva
paljastetaan,
huomataan
se.
12/1 -12
Millainen on hyvä kiitos?
Se on lämmin
kakluunin kylki
kissan turkkia
vasten.
4/1 -12
Luulit,
että luomuksiesi kanssa
on helppo elää.
Erehdyit.
Ne tuntevat sinut
paremmin kuin äitisi,
mutta et voi paeta
niiden helmoihin.
4/1 -12
Lasten, humalaisten
ja mielikuvituksen
suusta kuulee
totuuden.
4/1 -12
Elämä
on uni,
josta
kuollessaan
herää.
30/12 -11
Synnyin vedessä.
Haihduin ilmaan.
Siinä välissä
maailma oli
kulttuurini.
Kirjoitettu 26/12 -11
Liittyy Tammikuun kuvaan.
Koti kutsuu.
En säikähdä.
Ikuisuus painon
kantaa.
26/12 -11
Periksi ei anneta,
ellei periksi anna meitä.
9/12 -11
Ei erilainen ole riitaisampi kuin tavallinen.
Molemmat puolustavat näkemyksiään,
mutta ensimmäinen kohtaa harvoin
vastakaikua jälkimmäisen
suorastaan kylpiessä
kaltaistensa
meressä.
4/12 -11
Eilen sen näki huomenna,
tänään sen tietää
ja huomenna sitä ei ole.
Elämä puhuu nyt.
26/11 -11
Eivät hyvyys ja sopu ole naiiviutta,
vaikka niiden päälle lapset
ja vanhukset ymmärtävät.
Ne ovat turmeltumattomuutta,
mihin voi pyrkiä kaikenikäiset.
Kerran pahaa
tehnyt voi tehdä
hyvää ja sopia,
jos hän ei ole
naiivi.
24/11 -11
Jokainen sielu
on mystinen metsä.
Lehdettömät oksat
muodostava kuvia.
Niiden tulkinta jää
jälkeen tuulelta,
joka muuttaa
ritvain asennot.
Ihminen puhaltaa
sammunutta liekkiä
tai sytyttää sytykkeittä.
Vika on sanoissa.
Ne ovat jälkeenjääneitä.
Tulkintaa ei ole.
Se on kuva.
Kirjoitettu 21/10-11
Julkaistu Marraskuun kuvan yhteydessä
1/11 -11.
Virkkeen sisällä lauseita,
lauseiden sisällä ajatuksia,
ajatuksien sisällä sanoja,
mutta mitä on sanojen sisällä.
Esineitä,
joita meidän tulee liikuttaa
varovasti yhteisessä talossamme,
että siellä pysyy hyvä järjestys,
eikä mikään rikkoudu.
22/10 -11
Ei se turhaa ole.
Se on elämää.
Jos se on
vähäpätöistä,
olet nurjassa.
Kaikki eivät
ole hukassa.
21/10 -11
Tyhmyydessä
on se hyvä puoli,
ettei sitä aina muista,
joskus ei itse tiedä,
eikä koskaan tunnusta.
Oikeastaan
se on ongelma,
jota ei ole.
21/10 -11
Miksi haluat poistaa
taustan kuvistasi?
Sehän on kehityksen
tärkein yksityiskohta.
Kaikki
on seurausta,
sanatkin.
10/10 -11
Mitä tietävät kasvot ikkunassa?
Odotusta, ikävää, iloa,
kenties jotain aivan muuta.
Ennustavatko ne kuolemaani,
ehkä oman loppusi läheisyyttä.
Pysäytit minut silmilläsi,
annoit ajateltavaa.
Toivottavasti näet,
niin kuin minä aikanani,
pelkkää hyvää
elämää.
Kirjoitettu 21/9-11
Julkaistu Lokakuun kuvan yhteydessä
1/10 -11.
Torniossa syyskuun 14 päivänä vuonna 2011
Omistettu niille, jotka hyväksyvät toisensa
Yelling Rosa
Tieto,
jota ei uskalla
tunnustaa todeksi,
käy salakavalaksi.
04/8-11
Puunhenki
on ihmisen henki.
Jos puut käyvät elottomiksi,
eivätkä kerro tarinoita,
ihmiskunta katoaa.
Kirjoitettu 16/8-11,
julkaistu syyskuun kuvan kanssa,
29/8-11
Hyvän maailman
vaelluskämpästä
otetaan yhtä paljon
kuin sinne jätetään
seuraavalle kulkijalle.
28/8-11
Satusedät
kertovat satuja,
mutta tosimiehet
ovat ne kiveen hakanneet,
hyvyyden kymmenen käskyä.
Vaatii rohkeutta avata
sydämen kirja.
Siihen eivät pysty
ne raukat,
jotka pilkkaavat tarinoita.
28/8-11
Maailman rauha
on sydämen rauha.
Ne ovat saman kolikon,
toivon kaksi puolta.
Sitä rahaa ei voi heittää
vaikuttamatta molempiin.
28/8-11
Kun kieli on rikas,
runoilija on rakas.
Hyvällä runoilijalla
ei ole runsaudenpulaa,
vaan runsaudenpalo.
Tästä ihmiset pitävät:
joku leikkii tulella,
mutta ei polta taloa.
9/8-11
Pyydän anteeksi,
että olen yksin sinut jättänyt.
Voin kuitenkin vakuuttaa
kaivanneeni juttutuokioitamme.
Nyt kaikki muu vie huomioni.
Huolet ja rahapula estävät
minua vastaamasta kysymyksiisi,
joita mielelläsi minulle esität.
Tietysti, ne ovat keskustelun avaajia,
en minä niitä vastaan purnaa,
mutta vaativat keskittymistä ja pohtimista,
siirtymistä maallisen ulkopuolelle.
Nyt aineellinen on iskenyt kyntensä minuun
eikä päästä kuristusotteestaan.
Se ilkkuu taukoamatta korvaani:
miten maksat laskusi, jos sairastut,
sinusta ei taideta tykätä ihmisenä,
kun olet aina yksin ja rahatta.
Ja minä hullu vastaan huutoon
yrittäen muuttaa tilannetta paremmaksi.
Mitä se sitten on?
Mieluisammaksi minulle vai muille.
Ainakin se tekee levottomaksi.
Saan lohtua,
kun muistelen yhteisiä hetkiämme,
lepoa ja rauhaa ja ymmärtämistä,
mitä seurasi on aina tuottanut.
Jos en enää osaisi tupaasi,
kerro tapaamillesi kulkijoille,
mitä olet minulta kuullut.
Kaikki muu paitsi sanat muuttuvat mullaksi.
Soisin viljeleväni niitä enkä miettivän,
mitä minusta ajatellaan.
Minuun suhtaudutaan niin ja näin,
vaikka kuinka tanssin muiden pillin mukaan.
Askeleet eivät muka mene oikein.
Eivät mene.
En ole niitä keksinyt,
en edes nähnyt käytettävän.
18/7-11
Edellisen kirjoituksen voi tiivistää mietteeseen:
Yksin ihminen on
ilman omaa puhettaan.
Siitä saako hän puheenvuoron muiden seurassa, on kiinni hänen tasapainonsa. Aikansa jokainen voi yrittää miellyttää muita ihmisiä, mutta ei loputtomiin. Mikään rahallinen palkkio ei tee ihmisestä onnellista silloin, kun hänen persoonansa olemassa olo on vaiennettu. Torjuttu luonne muuttuu tylsämieliseksi ja/tai romahtaa vähitellen. Ristiriitatilanteita syntyy helposti. Edellisen runon runominä on selvittänyt olemassaolonsa kipukohteita runon avulla, mutta pelkää, ettei jatkossa löytäisi enää tätä konstia.
Torniossa 18 päivänä heinäkuuta 2011
Yelling Rosa
Olen ollut sellaisessa
sanojen helteessä,
että aivan hirvittää.
Ne osaavat ajatella
ja tahtovat sekoittaa
toisensa ja siinä
samalla minut.
Sanat tulevat
ihmisten salaisista
syvyyksistä
ja voivat olla
saastuneita.
Mistä tietää,
onko niiden
kuuleminen
hyväksi.
Toistaiseksi
olen selvinnyt
kuvien avulla,
koska ne eivät
vehkeile:
Katson maisemaa
ja asetan puhujan
ladon viereen
harava varteen.
Siinä
on paha
hämätä.
Onni,
jos korva kuulee
oikein loppuun
saakka.
11/7-11
Vain sairas tietää,
mitä terveys on.
30/6-11
Miksi sitä
pidetään pahana,
että joku elää
kuin viimeistä päivää,
kun jokainen kokee
kerran sen hetken,
joka on käsillä …
viimeisen päivän.
29/6-11
"Joka poika
jotain isältään perii",
sanoi entinen mies.
"Jos ei muuta
niin hien ja hajun."
28/6-11
Unettomat kädet
tekivät sinut
ja toimeton mieli
jätti kuolemaan.
Laiskuus
koitui tuhoksesi.
Tuli toiminnasta
hyllykoriste.
Kuka sinua
kuuntelee.
22/6-11
Mitä kauemmaksi
kuljin ihmisistä,
sitä lähemmäksi
heitä tulin.
22/7-11
Vastoinkäymiset vaanivat
helposti haavoittuvaa,
joka juoksee suin päin pakoon,
vaatii itseltään menestystä
peittääkseen tulehduspesäkkeensä,
kuolee oman käden kautta.
Sillä tavalla tavoitteet
voivat olla itsekkäitä
tekijäänsä kohtaan.
Vain sairastava paranee.
21/6-11
Syksy
ja hämärät illat
ovat minua.
Ne ovat
vaatimattomasti runsaita.
Pintaa syvemmälle
ei näe sellainen,
joka niistä
ei piittaa.
Se
tuo luokseni
sukulaisen.
22/5-11
Hyväsydäminen
ihminen on nätti,
vaikka olisi ruma.
4/5-11
Jos toisen resurssit
eivät riitä ymmärtämiseen,
selittäminen sekoittaa enemmän
kuin selittämätttä jättäminen.
4/5-11
Joillakin ei ole älliä
kyseenalaistaa mitään,
mutta vasta viisaalla
on tuntuma siitä,
milloin on älytöntä
jatkaa kyseenalaistamista.
4/5-11
Antaa viivan
löytää itsensä paperilla,
niin syntyy selkeä,
pakottamaton kuva.
Olisipa elämä
yhtä selvää:
sinä olisit kosketus
paperilla ja minä lehtiö.
Mutta kun minäkin
haluan olla kynä,
ei synny valmista.
Ilmestyy
jalanjälkiä
nurmikolle.
Sitä kai sanotaan
yhteiseksi
pihamaaksi.
29/4-11
Olen katsonut auringonlaskuja,
olen rakastanut niitä,
enkä kadu.
Säästyn hämmennykseltä
ja ahdistukselta,
että saan pian
viimeisen säteeni.
Sinä sanot minua pessimistiksi,
mutta elämä on puhdas,
haikea hymy.
Miksi pitäisi kieltää?
Pilvet
odottavat,
mutta vain hetken.
Ei sen
enempää.
29/4-11
Tummissa vesissä,
syvällä pinnan alla
ui totuuden kala.
14/4-11
Kun katsoo kaunista
unohtaa,
että itse on ruma.
14/4-11
On tullut aika kuunnella
lasta sisälläni,
sillä se on meistä viisaampi.
Kun mies lakkaa,
pienokainen jaksaa
neuvoa eteenpäin.
Kun muisti katoaa
jäljelle jää vain poika.
Toivottavasti
sillä ei ole pahaa
sanottavaa.
Se satuttaisi ihmisiä,
joita jää
aikuisen jäljiltä,
pätemisen sijoilta.
Yhdessä kokoamme sen,
minkä rikoin yksin.
6/4-11
Silloinkin joku
piti minut elossa,
kun avioero
repi maailmasta
kuiskien korvaan
unohduksen ihanasta,
syvästä unesta.
Silloin kimalsi
lumessa kiteet
kuin timantit.
Ne toivat
takaisin elämään
vähäpätöisimmistä
vähäpätöisimmät.
Ne saivat
odottamaan
ja sitten taas
toivomaan
ja ajan sivujen
kääntyessä
on tullut
minusta
isoisä.
28/3-11
Suljen puhelimen,
otan kotelosta
vanhan koneen.
Se ei ole netissä.
Unohdan Gaddafin
ja pommit,
molemmat
liittoutuneiden
ja diktaattorin.
En maalaa silmiini
nälänhätää,
en sairauksia
tai kuolemaa
Haluan kohdata
kauneuden.
Se asuu
maaillmassa,
jonne kulku on
vaikeaa,
matkaa ei mitata
kilometreissä
vaan mietteissä
ja tahdossa,
ajatusten
puhtaudessa.
Miten sattuu
olla itsekäs
ja sulkea
tuska.
Se
on pakko,
sillä jos ei näe
valkeutta,
ei kaipaa
rauhaa eikä
veljeyttä.
27/3-11
Niin kauan kuin minä elän,
ajattelen sinua,
yhteisiä retkiä vuorilla
ja lyhyitä välähdyksiä kotona.
Niin kauan kuin minä muistan muistaa,
minun on pidettävä kiinni
valoa synnytävästä hymystäsi.
Se katoaa aikanaan
niin kuin minäkin.
Ajatus elää ikuisesti.
Tahdon sen kauniiksi.
24/2-11
Tuntematon,
minä kerron sinulle:
askeleeni ovat harvat,
hitaat ja tuskaisat.
Sinä varmaan mietit,
mitä se sinulle kuuluu.
Ei se kuuluisi
mutta puhun ääneen.
Olen väsynyt
olemaan tuppisuuna.
Olen kyllästynyt
järkeilemään,
sillä vain tämä
hetki ratkaisee.
Sitä ei saa takaisin.
Niin,
miksi minä sitten
miettisin sinua,
kun sinä et näytä
välittävän minusta.
Jos vaikenen
maailma on tietoa
köyhempi
ja välittää vielä
vähemmän.
Kun minä avaudun,
sen on reagoitava,
joko vihattava
tai tunnettava
myötätuntoa.
Sen kannalta
ymmärtäminen
kasvattaa.
Mäessä
hengästyneenä
iloitsen.
Taidan
ajatella sinua,
en päästä helpolla.
Ehkä seuraavaksi
vaikerrat sinä,
tuntematon.
1/2-11
Tänään minulla on ollut oikea ajatusten lähtöpäivä. Runosuoni on pulpunnut kertoen runoilijan osan puolia. Muutakin syntyi, mutta ei näin yhtenäistä veljeskuntaa kuin alla olevat kolme runoa. Kirjoitin oodin ystäväni menehtyneelle pojalle, mutta minun on ensin kysyttävä, haluaako isä sen kaiken kansan kuultavaksi. Mielessäni oli myös puutteenalaisuus, mutta palaan siihen myöhemmin.
Syntyy, jos on syntyäkseen,
runo,
mutta en sitä tee raiskaamalla,
vaikka niin pääsisin tavoitteeseen.
Ei, haluan rakastettavan tarinan.
Se maksaa minun unohtumiseni,
mutta ei varasta sydäntäni.
15/1-11
Älä kanna mukanasi
hyvää runoa rakkaudesta.
Se vielä hukkuu
niin kuin sinä kuolet.
Kaiverra se sydämeen
suuren tammen kylkeen.
Sieltä sen keksivät
käsi kädessä kulkevat.
15/1-11
Ei tämä niin kummallista,
köyhän taiteilijan elämää.
Siitä on mukava lukea,
mutta ikävä elää,
vaikka luovuus avaa
taivaanportit laulua.
Se on kohtaloni,
miksi valehtelisin
Se ei ole hienoa,
kun runo on hyväksytty,
runoilija unohdettu.
Silti sävel auttaa
unohtamaan,
ettei tilini pysy vihreällä.
Kai se on siunaus ...
On se ...
lukijalle.
15/1-11
Onpa lohdutonta,
mutta täällä
ei ole kuin minä.
11/1-11
Sydämeni, rakkaimpani
älä minua jätä.
En kestäisi ilman sinua,
en ymmärtäisi maailmaa.
Ole vain iltarusko,
mutta valaise tietäni.
Miksi yksi sydän
osaa niin paljon
ja jaksaa kannustaa,
kun se on ihmisen.
Voisinpa ojentaa sen
teille jälkeen tuleville
kuin paperilapun täynnä
neuvoja ja huolenpitoa,
mutta myös sulaa
yhdessäoloa,
tarinaa edelleen
kerrottavaksi.
Käytä kynääni, ystävä.
Elämä tekee lisää,
pyöreitä ja punakoita,
nauravia ja itkeviä,
meluisia katuja
ja hiljaisia polkuja.
Sellaista,
jota ei lähellä huomaa
eikä korvalla erota.
Malta kuunnella:
rakastaa, ei rakasta,
terälehdet eivät lopu,
lopu terälehdet koskaan
niin kauan kuin ihmisiä
riittää.
Värähdäthän
minun jälkeeni
kaiken tämän,
sillä pimeässä
asuvat valoisat
ajatukset,
muuten ei näe
metsää puilta
ja minun
sydämeni
elää.
21/12-10
En tahdo, en tahdo
enkä tahdo
olla köyhyyden kasvot.
Haluan nauttia,
shoppailla ja puhua
trendikkäästi maailmasta.
En halua leimaa otsaani,
en takamukseen.
Haluan sanelukoneen.
Ostan kattilan,
sillä huomenna on
säästettävä ja syötävä.
Haluan uudet housut,
mutta kavennan vanhat.
Se on halvempaa,
mutta en ryhdy
keromaan
muille.
En anna
kasvojani
muille.
Kukaan
ei annan
toiselle.
19/12-10
Ensin torjua
ja sitten horjua
itse ja toinen.
14/12-10
Henkisellä jättiläisellä
on kääpiönsä.
14/12-10
Kun mummo tuli metsästä,
hän ei haissut kuolemalta,
pikemmin kulkukoiralta.
Hänen poskillaan punoitti
Karjalan laulumaat
ja hän puhui laittavansa
uudet kirkkaat verhot
vanhainkodin ikkunaan.
Sellainen isoäiti oli.
Sitä on hyvä muistella,
kun itse on vaari.
Kuulen pojanpojan
nauravan piirretyn
tahdissa
ja pian on ilta,
mutta se ei satu
sydämessä.
Kyynel tulee silmään.
Se on makea.
10/12-10
Yöllä uni ei suvaitse tulla.
Ei sen niin väliä,
sillä en provosoidu.
Tämä ei ole mitään uutta,
on kestänyt jo pitkään.
Minun jälkeeni
joku toinen saa
sinulle seuraa
pimeä, äänetön yö.
Jotain hyödyllistä,
jotain hyödytöntä
kuin tähdenlento
mustalla taivaalla.
Se olin minä
kuin raapaisu
tulitikkuaskin pintaan.
Ja sinä huomasit sen.
On mitä muistella,
kun uni ei suvaitse
tulla.
7/12-10
Kun pelehtii sanojen kanssa,
on ansainnut tupakan.
7/12-10
Sinä pidät minut ylhäällä,
vaikka valvon paljon.
Minun suullani laulavat
sinun lintusi kauneimmat,
rakastavaisten salat tulevat
julki ilman kuiskauksia,
tähdet eivät jää merkitsemättä,
kirjat kirjoittamatta.
Silti minä elän
vähitellen,
yksin
pois.
7/12-10
Kyllä minä ihmisiä ymmärrän,
sillä olen itsekin ihminen.
Varmasti todettu monesti,
mutta jos ei toistaisi sanottua,
ei voisi suutaan avata.
Lausuttava on aina se,
minkä on ahneytta vastaan.
Tämä tuli mieleen.
2/12-10
Poika kirjoittaa omaksi ilokseen
ja muiden kiusaksi.
Niin, niin se on aina,
että jonkun kiusaksi sitä on.
2/12-10
Maa kelta hurmetta. Santa täplitetty punapisaroin. Lapsi huutaa
lehtiä
ihailen, äiti toruu. Lapsen silmät ihmetyksestä suurina
kuin rintaliivit.
Minä kökötän penkillä. Tekisi mieli nuhdella,
mutta äitiä. Taivas katsellessa
tummuu. Sade päätä taputtaa,
ruoho innostuu.
Ihmisiä vyönä. Sinä näkyy kaikkialla. En tunne ketään kuin henki
ilmailen.
Lihatiskillä hymyä. Loppu totisia. Kassalla kuvittelen taas
sinut. Nainen ottaa
rahat ja kiittää. Muovipussi kuin pummilla.
Kerjään elämää. Neonvalot näen.
Kahvilassa myyjät nauroivat, vaatteitaniko vai tilaustani:
aina Cappuccino. Käänsin katseeni kuin häpeäisin. Kahvi maistui.
Vanha mummo huuteli tytöille: katsokaa tuonne, pussailevat.
Hihitystä. Nainen jatkoi: onkos teillä jo omat heilat ... ai, sitten
te ette tarvitse oppia. Ohitse muutama lihava, muutama norja.
Päivän huvitus nautittu, naiset ja kahvi. Mitä muuta sitä enää
osaa kuin katsella ja juoda.
Punastui. Hyppi tasajalkaa: nyt teet, miten sanon. Huusi lujempaa
ja muuttui räikeän väriseksi, ja minä pelkään, loppua. Tuleeko se.
Huominen kertoo. Hän ainakin tanssii aina hurjemmin. Ei, hän elää,
mutta huutaa jollekin toiselle.
Kylmää selkää kirjastossa palautustiskillä. Iltaa, ei vastausta.
Kahdenkeskeistä keskustelua, ei edes päänkääntämistä. Jätin
kirjan. Ulkona tuuli, silmissä naisten profiilit.
Kallion onkalossa nännit pähkinöinä, ensisuudelma. Tytöllä
silmät kiinni, minulla apposen auki. Tiira suojeli pesäänsä
ja pommitti. Emme väistäneetä eikä häränsilmään ammuttu.
Sydämen pomppailessa nojasimme paateen. Lämpimiä viesiä
poskille.
Lapsi vaunuissa hymyilee minulle, kujertaa. Vastaan ilmeeseen.
Äiti tyytyy kerran sanomaan: setä on siellä. Vauvan jatkuva katse
saa äidin kääntämään vaunuja niin, ettei lapsi näe minun enkä minä
lasta. Nainen lähtee pienokaisen kanssa ennen isompia tyttöjä.
Huutaa: menen kirjakauppaan, tulkaa perässä. Tytöt nuolevat
jäätelöä.
Istahdimme puistonpenkille
Hänen nännit olivat kovat.
Puristin niitä, hän hymyili:
minulla on mies Jamaikalla.
Emme istuneet pitkään.
Tyttö sanoi: haluaisin hukusttaa hiiren vesilasiin.
Vastasin: ei se sinne hukkuisi.
Tyttö: hukkuisi, jos kansi olisi päällä.
Laiva halkoi merta.
Katsoin kartasta, kuinka valot reitillä
syttyivät matkan edetessä.
Lihava nainen söi suklaata,
puoliso huojui kännissä.
Hiiren hukuttaja jäi ravintolaan.
Olen sulkenut tietokoneen,
sytyttänyt pöydällä kynttilän.
Kuuntelen jatsia.
Siemailen konjakkia.
Olisi aikaa kirjoittaa,
mitä tahansa, vaikka runo.
Paperille ei synny mitään.
Työn varjopuolia.
Nuori mies sanoi:
hyvät daisat.
Vanha vastasi:
tai liivit.
Kyllä pää kestää,
jos sydän ei petä.
28/8-07
Kiltti on ihminen,
jota kohdellaan hyvin.
21/6-07
Jumala on,
miten hänen uskoo.
28/3-05
Ei kannata murehtia mitä ihmiset ajattelevat,
sillä he ajattelevat joka tapauksessa jotakin.
28/1-04
En minä kirjoita tullakseni kuuluisaksi
tai että työni tuottaisi tulosta,
kuten sanoit.
Minä kirjoitan kasvaakseni ihmisenä.
Jos joku kulkee hetken kanssani,
se on enemmän kuin rohkenen pyytää.
Enhän minä itse edes tiedä,
onko teksteissäni tasoa muille kuin minulle.
Sen päättävät muut ihmiset.
25/1-04
Olen täynnä voimaa.
Se on toisenlaista tarmoa,
iloa kanssa ja keskuudessa.
22/1-04
Minut on tuomittu erilleen ihmisistä,
kulkemaan katuja ilman seuraa.
Se on muovannut minut erilaiseksi,
herkemmäksi kuolleiden,
kärsivien ja hylätyiden äänille.
Ainoa syntini on sairaus,
mutta se riittää ihmisille syyksi
karsinoida minut erilleen
kuin teuraseläimen.
Mutta vaikka minua ilkutaan,
ovat kaikki samassa jamassa:
hetken uhon jälkeen
kuoleman viikate niittää.
Mitä silloin jää jäljelle?
Kun ei ole enää elossa,
lasketaan päivien saldo
Silloin moni ajassa mitätön
todetaan rikkaaksi rakkaudessa.
13/1-04
Omien ajatusten keskellä,
kun ne vihdoin kuulee,
ei kukaan syyttele.
Taivas aukeaa selkeänä.
28/12-03
Välillä on terveellistä nähdä ihmisten luita.
Niitä näytetään historiallisissa dokumenteissa.
Ne kertovat,
mihin olemme matkalla
ja ettei evääksi oteta hiekkamuruakaan.
26/12-03
Navat sulavat,
pohjoinen ja eteläinen,
muttei jää ihmisten sydämistä.
Meri ottaa vallan
eikä vienti vedä.
26/12-03
Universumien kierrossa
ei yksi maapallo paljoa paina.
Vielä köykäisempi on kansakunta
ja kansalainen,
mutta kovin tärkeänä moni kulkee
ja osoittaa sormellaan:
sinun pitää miettiä,
kuinka olisit paremmin hyödyksi.
Ilosta ei niin väliä.
26/12-03
Kuluttaminen
on tämän päivän
laillistettua tappamista.
21/6-92
Jos olisimme ikuisia,
olisi taivas luonamme.
Mutta koska olemme ajallisia,
on meidän ylösnoustava.
2/6-92
Mitä olisi auttaja
ilman autettavia.
9/5-92
Paha kynnettömänä
näppäillä kitaraa.
9/5-92
Jos hiertää kenkä,
on hyvä muistaa,
kuka jalkineen valitsi.
9/3-92
Missä pelätään,
liikutaan nopeasti
ja ammutaan herkästi.
3/12-91
Missä kaikki ovat toisilleen
outoja syntyy kulttuuria -
tutut keskenään vaalivat
perinteitä.
1/8-91
Ei ole miestä korvarenkaisiin
katsomista.
24/1-91
Kellokkaat
tekevät kansasta
kellukkeensa.
21/1-91
Elämä
ei ole kamppailu-
vaan taitolaji.
20/12-90
Sitä enemmän sattuu,
mitä hurjemmin vikuroit.
7/12-90
Avaa mielesi kulkijalle,
muuttuvalle todellisuudelle.
Se matkaa ylitsesi
joka tapauksessa.
19/11-90
Puhua on hyvä,
puhua paljon
ja puhua hyvistä asioista,
jotta vähitellen muuttuisi
puheidensa kaltaiseksi.
7/11-90
Ihmiset,
joita et opeta,
omaksuvat sinulta
eniten.
28/9-90
Lasisen ihmisen
silmiinpistävin ominaisuus ei ole se,
että hän menee herkästi rikki
vaan läpinäkyvyys.
20/8-90
Väkivallan juuri on
olla hyväksymästä sitä,
mikä tapahtuu
3/5-90
Niin aidosti erilainen,
ettei ärsytä ketään.
17/4-90
Koska sanat elävät pitempään
kuin niiden esittäjä,
tulisi olla tarkkaavainen,
millaisen perinnön jättää.
16/4-90
Miten voidaan puhua selviytyjistä,
kun kaikki tasapuolisesti putoavat
ja saavat puolitoista metriä multaa
silmilleen.
15/4-90
Onni ei tule
kello kaulassa.
14/4-90
Herkkyys
vaistota sanoitta
on oikeaa runoutta.
8/4-90
Tämä kaupunki
ei ole toisia kummempi.
Hyvää sana lähimmäisestä
ei kuule itse sitä lausumatta.
6/4-90
Vaikka en tiedä mitään,
tiedän paljon,
kun en hermostu.
Sillä sattuma ei saata meitä yhteen,
jotta koettaisimme voimiamme
vaan oppiaksemme,
miksi voimaa ei tarvita.
4/4-90
Kuka kilvoittelee
on aina tyytymätön,
sillä menestystä ei voi omistaa.
Sen voi vain jakaa.
21/1-90
Luovuuden lähde
ei ole epätasapaino
vaan pyrkimys tasapainoon.
21/1-90
Ilma on kultaa,
lehdet keltaiset hiukset.
Tuuli tavoittaa
samaa kuin minä.
Vaellan valkeudessa
luonnon mustan,
laulan karjaa kotiini.
Niin ahkera on Jumala
sydämissä.
2/9-89
Illat ovat pimeitä,
saapuvat pian.
Turha kehitellä
päivästä yölle.
Sielu elää,
heinäsirkka.
27/7-89
Kyllä aika kuluu.
Eikö se ollut eilen,
kun rehellisiä ihmisiä
vielä pidettiin kunniassa.
16/4-89
Rakkaani olet maailma.
Sinuun näin rakastunut,
on saanut lahjan lentää
vaikeuksien keskellä.
18/5-88
Sataa, sataa ropisee,
puro peittää ajatukset.
Hyvä niin,
antaa Herran porista.
Se kasvattaa.
2/11-87
Vahvimmat
kapakan jonossa
menevät röyhkeästi keuloille.
Annan heille ilomielin tietä;
minulla on aikaa tutustua
kaltaisiini ja naukata
ulkoilmaa
13/9-87
Kuin fosforin hehkua
loistaa maitohorsma
hakatulla metsäaukiolla.
Sen rakkaus kasvaa kiinni
pimenevään iltaan.
17/7-87
Kun juna liikkuu,
ei totuus unohdu.
Äsken näin ikkunasta uimarannan
ja nyt hautausmaan.
8/1-87
Sopu itsensä kanssa
on pysyvämpää
kuin olla arvostettu
ihmisten silmissä.
22/10-86
Olen onnellinen.
En näe nokkaani pitemmälle.
Rantakivellä lintu
kutsuu puolisoansa
ja meri tekee pesutuvan
sieraimiini.
6/7-86
Aurinkoenkeli ...
sitä pitää etsiä,
niin alkaa helpottaa
8/2-05
Liian runsaat rintasi
läpi sormieni valuvat,
silmäni näkevät sinun
istuvan ison aisan päällä.
Pienet portinpieleni suljen.
Toisten karjan joukkoon jäät,
omani on kaikessä
vähemmän näkyvää.
31/1-04
Tänä yönä,
kun kyyneleet valuvat,
kaipaan jotakuta lohduksi.
Yksin joudun kantamaan
omaisteni suruja,
olemaan olkapää ilman
olkapäätä.
28/1-04
Pian on musta sunnuntai,
varjot syleilevät tummilla käsillään
kuun vaaleaa ihoa
ja maailma huokaa.
Kaksi on löytänyt toisensa
ja jo nyt heitä revitään
hehkuvasta lemmiskelystä.
Kuu maidonkermainen
pullistaa kaikki huokosensa
mutta planeetta on ajetettu pois,
eikä se palaa vuosituhansiin.
Sataa, jää kiertolainen kyynelten taakse,
niin mekin itkimme, sinä ja minä,
kun meidät erotettiin.
21/4-04
Ole lempeä mä pyydän sulta.
Puut kuivuvat herkästi lyövät tulta.
Älä ole tuima tai liian suiva,
ettei ystävyytemme kokoon kuiva.
12/9-02
Se ei voi johtua minusta,
en ole edes pisara lehdilläsi.
Paremmin sinulle on tuttua:
ilma ja vesi, maa ja tuuli.
Kohtaat ne jatkuvasti
valittamatta ja urhoollisesti.
Miksi teet minusta
luonnonilmiöitä suuremman.
Kysy sitä kuvalta,
joka heijastuu vedestä,
kun kumarrut matalikolla.
Se ei voi johtua minusta.
17/6-02
Suudelmat maistuvat ihmiseltä.
Älä haukkaa, jos et ilkeä niellä.
11/3-02
Otin käteeni rinnat,
pienet törmäpääskyt.
Varoin säikyttämästä.
Hän nokki, minä lauloin.
Aurinko paistoi
kaksi yksinäistä.
27/2-02
Hyvät ajatukset
kuin pilvet kiitää
yli talon jokaisen.
Siksi ikkunaasi riennä,
ettet ilman niitä jää.
21/12-91
Jaakaapissa on hyvä henki:
ruokaa minulle ja muukalaiselle.
Avoimet ovet niin,
että vihloo läpi sielun
eikä pelota.
4/11-90
Jumalani, Jumalani,
miksi minut loit.
Toit tämän ilon
keskelle tuskaa.
19/9-90
Kun minä asetun
kallion harjalle
kuin alttarille rukoillen,
on luonani kaikki samalla kertaa:
nöyryys ja ääretön riemu.
Olen yksin, olen kaksin
ja olen tuhannesti
kuunnellen solinaa purojen,
huminaa lehtien,
jostain kaukaa rekka-auton
öistä valitusta ja virttä.
21/7-90
Ristilukki vihkolla sydämen
on iloa, surua ihmisen
niin kuin tarpeseen elämän
on tehty päivä sekä yö.
16/7-90
On helppo sanoa rakastavansa,
kun ei tarvitse olla rakastava.
4/7-90
Kukkameren
keskellä pienokainen
silmät kuin rintaliivit,
mutta äiti kieltää lasta
mihinkään sormella koskemasta
ja tätä vasta
ei vauva lakkaa ihmettelemästä.
Arboretum-puisto, 25/6-90
Asiani eivät ole sen hullummin
kuin ennen vaan toisella tavalla.
Aikaisemmin minä huolehdin vaimostani,
joka jätti minut,
ja nyt opiskelen pitämään huolta itsestäni.
Näköjään siitä ei pääse mihinkään,
että aina sitä jotakuta rakastaa.
8/3-90
Jumala ei vaadi täydellisyyttä
vaan ymmärtämystä ja kärsivällisyyttä
epätäydellistä kohtaan.
21/2-90
Kun sielut kohtaavat,
on toukokuu.
18/1-90
Kaikki ei ainoastaan
käänny parhaiten päin,
vaan on jo niin hyvin
kuin mahdollista.
6/1-90
Toivon,
etten rakastuisi
voidakseni rakastaa.
30/12-89
Jos ihminen ei anna anteeksi ja unohda,
eivät Jumalatkaan voi häntä auttaa.
15/3-89
Sanoit rakastavasi minua.
En tiedä,
uskoinko sinuun vai sanoihisi.
Korvarenkaat,
jotka tein sinulle,
annoin pikkutytölle ...
Hän ilahtui.
7/2-87