Musiikkia
Hiljaisia lauluja
Alapuolella olevassa taulukossa on Hiljaisia lauluja I -äänitteen sisältö. Se on tehty yhteistyössä Jouni Juolan kanssa vuonna 1996. Äänitykset on purkitettu Helsingissä Jounin Justine & Peoplemen -studiossa. Annie Finch toimi studioapuna ja vastasi kansikuvan ja tekstien asettelusta.
Minä vastaan pohjaraidoista, sähköpiano-, basso-, sähköpiano-, ja stringsosuuksista. Jouni huolehtii laulusta, pianosta, mandoliinista, sähkökitarasta, steelkitarasa ja rummuista.
Voit kuunnella lauluja, joiden otsikko on linkitetty. Tunnistat linkin siitä, että laulun otsikko on sinisellä fontilla ja alleviivattu. Klikkaa otsikkoa hiirellä ja laulu latautuu koneellesi. Ole kärsivällinen, sillä yhden laulun lataamiseen saattaa kulua minuutteja. Kun laulu on kerran koneellasi, sitä ei tarvitse toista kertaa ladata vaan kotisivun linkki osaa soittaa sen koneeltasi aina, kun sitä klikataan. Voidaksesi kuunnella mp3-tiedostomuotoa, tietokoneellasi pitää olla jokin soitin, joka toistaa mainittua tallennusmuotoa. Winamp on suosittu ja ilmainen soitin.. Se toistaa mp3-muodon lisäksi monia muita ääni- ja kuvatiedostomuotoja. Voit ladata sen osoitteesta http://www.winamp.com/media-player/en Sivun alaosassa on Website Music Player, jolla voit kuunnella laulut suoraan palvelimelta. Soittimen käyttö edellyttää, että sallit JavaScript-komentosarjat selaimellasi. Laulut on tarkoitettu yksityiskäyttöön. Kaupallinen käyttö ei ole luvallista.
Klikkaa tätä, jos haluat kuunnella laulut suoraan palvelimelta.
| A-puoli | B-puoli |
|---|---|
| 1. Isä me kuljimme ennen (Y.Rosa) | 1. Ihmmissuhteiden vankileiri (J.Juola) |
| 2. Älä lennä pois (Y.Rosa) | 2. Kun ruusut ovat tuleen syttyneet (Y.Rosa) |
| 3. Hyvää huomenta Suomi-Neito (J.Juola) | 3. Ystävä voisitko kasvoni pyyhkiä (Y.Rosa) |
| 4. Kannan tunturilla (Y.Rosa) | 4. Yöt etsivät yksin lohdutusta (Y.Rosa) |
| 5. Metsässä (J.Juola) | 5. Maan poveen (J.Juola) |
| 6. Rakasta hiljaisia lauluja (Y.Rosa) | 6. Linnut, linnut (Y.Rosa) |
| 7. Hörvelö (Y.Rosa) |
Copyright © Yelling Rosa Production® ja Justine & Peoplemen
Kiljuva Ruusu on myös Forellin trubaduuri
Yelling Rosa, Kiljuva ruusu, on parrakas keski-ikäinen mies, joka tykkää maastoutua tavallisen harmaaseen ihmismassaan. Mutta nimimerkin valinta juoruaa, että syvällä sisimmässä on polttava halu rikkoa rajoja – myös omia.
Torniolaisessa kulttuurin moniottelijassa Ilkka Pakarisessa on aika paljon erakkoa. Trubaduuri sanoittaa ja säveltää laulunsa itse, mutta estradille nousu on aina yhtä kamalaa, vaikka Pakarisen entiseen elämään kuuluu pitkä muusikon ura.
Pakarinen jätti vuosia sitten keikkailun, kun hänestä tuntui, että taiteilijan rooli oli jyrännyt alleen ihmisen nimeltä Ilkka Pakarinen. Parhaimmillaan tai pahimmillaan – ihan miten kukin tahtoo – musiikki vei miestä sadan keikan vuosivauhtia. Ja oli aikoja, että kotonakin vaikkapa kahvia keittäessä piti olla niin taiteilijaa, niin taiteilijaa.
Taiteilija isolla alkukirjaimella ei Pakarinen missään nimessä halua olla, mutta laulut pakottavat Yelling Rosa -nimimerkin taakse kätkeytyneen miehen julkisuuteen. Keikat odottavat taas – nyt duo Forellia – mutta Pakarinen aikoo kiertää vain sen verran, ettei homma rupea maistumaan työltä. Duo Forellin toinen osapuoli on torniolainen Aarre Hakomäki, jonka Pakarinen tuntee sukulaissielukseen.
Gulliverin retkiä
Forelli esittää ikiomia laulelmia; myös ”orkesteri” on omasta takaa, säestykset on talletettu digitaalitekniikalla. Tavoitteena on lopulta työstää ohjelmisto, jossa musiikin lisäksi kuultaisiin myös Pakarisen Yelling Rosa -nimimerkillä kirjoittamia runoja ja aforismeja. Musiikkiaan duo luonnehtii rock-laulelmaksi. Forellin musiikkiin voi tutustu singlellä Keskustelu motellissa /Hyvän aamun blues, Copyright© Äre Records.
- Laulelmamusiikki ei ole tietenkään julistavaa protestimusiikkia, mutta kunnon trubaduuriperinteeseen kuuluu oma näkemys. Meidän musiikkiamme voi kuunnella ihan vain lauluina mutta kyllä me olemme yrittäneet niihin myös syvällisyyttä. Ne ovat sellaisia Gulliverin retkiä, Pakarinen sanoo.
Hakomäkeä ja Pakarista yhdistää itämainen filosofia, mutta Pakarinen varoittaa tekemästä siitä numeroa; hän ei halua minkään sorttista leimaa otsaansa.
- Julkisuudessa on se vika, että se synnyttää vahvoja mielikuvia, jotka alkavat elää omaa elämäänsä. Ei siinä auta yhtään selitellä, että ne oli niitä juttuja ja tää on ihan toinen tarina. Ja mielikuva saattaa ruveta johdattamaan jopa itseään; mehän olemme lopulta aika heikkoja, Pakarinen perustelee.
Joka tapauksessa mielikuvan uhallakin kerrottakoon, että Duo Forellin miehet eivät paljoakaan perusta länsimaisesta kulutushysteriasta. Saarnata tai tuomita he eivät missään nimessä halua, mutta he pyrkivät omassa elämässään kulkemaan omia teitään niin pitkälle kuin mahdollista.
Runoista aforismeihin
Pakarisen maailmankuvaan voi kurkistaa hänen aforismiensa kautta. Tornion kulttuuritoimiston virkailija kulkee jatkuvasti kynä ja pikkulehtiö mukanaan, koska sanat voivat kiteytyä aforismeiksi tai runokuviksi missä ja milloin vain. Vuosien varrella syntyneistä aforismeistaan Pakarinen työstää kokoelmaa; verbaalinen ilmaisu tuntuu nyt ottaneen ensimmäisen sijan musiikilta osittain ihan käytännön syistä. Musiikki ottaa paljon enemmän aikaa ja rahaa.
Tämä on hyvä./Se ei ole täydellinen. Aforismi on kirjattu joulukuussa 1990 ja Pakarisen itsensä mielestä siinä piilee melkoinen totuus. - Meidän länsimaiseen ajatteluumme vain ei kovin hyvin mahdu se, että täydellisyyteen itse asiassa sisältyy epätäydellinen, hän miettii.
Singlensä Pakarinen teki kaupallisessa levy-yhtiössä, mutta ensimmäisen oman runokokoelmansa hän julkaisi kolmisen vuotta sitten omakustanteena Yelling Rosa -nimimerkillä. Valkoinen vitsa kuvaa ihmissuhteita ja on kehitystarina. Runot ovat tietysti fiktiota, mutta niitä voi peilata myös Pakarisen omaan elämään. Mies kertoo löytäneensä itsensä vasta 35-vuotiaana avioeronsa jälkeen.
- Tai löytänyt ja löytänyt. Ei kai meistä kukaan tunne kovin hyvin edes itseään. Mutta vapauduin. Hyväksyin, että olen mitä olen, hän sanoo ja kuvaa, miten antoisaksi elämänkoulussa osoittautuivat muutaman vuoden takaiset kulttuurisihteerin opinnot Korpilahdella. Totuus elämästä löytyi yksin ollessa.
Rokin kasvattama
Musiikki ja kirjoittaminen tunkivat elämään jo nuorena ja trubaduuri kasvoi rokin rytmissä. Pakarisen ura alkoi Resuset-yhtyeessä ja kymmenkunta vuotta kestäneeseen hyvin boheemiin ja musiikintäyteiseen elämään mahtui useita bändivirityksiä. Lappiin hesalaispojan toi mikäpä muu kuin rakkaus.
Aktiiviurallaan Pakarinen ehti tehdä kaksi singleä. 1980-luvun alussa ilmestyivät singlet Läpi näiden vuosien/Joskus kun on aivan hiljaista ja Vanhanpiian valitus/Kauneuden osa. Viime vuosikymmenen puolessa välissä Pakarinen tuotti Lappi-rokkia älppärin Harri Tuohimaan kanssa.
Pakarinen arvelee, että laulelmamusiikille on suosikkien ansiosta nyt paljon otollisempi maaperä kuin kymmenen vuotta sitten. Sitä miten hyvin trubaduuri istuu lappilaiseen perinteeseen tai musiikkimakuun Pakarinen ei ole edes ajatellut.
- Emme me mieti Aarren kanssa, että just nyt pitäisi tehdä esimerkiksi joku markan kelluttamislaulu. Me teemme sitä mikä meistä tuntuu mukavalta. Musiikissa on tunne ja elämys tärkeitä, sillä voi viestittää paljon enemmän kuin mitä sanat ovat.
- Länsimaisessa kulttuurissa työn asema on niin hirveän korostunut, että se lyö leimansa taiteen tekemiseenkin, mutta alkuperäiskulttuureissa ei taidetta ole lokeroitu omaan osastoonsa. Ei pitäisi niin kauheasti korostaa taiteilijan osaa vaan antaa taian viedä eteenpäin.
Lapin kansa, torstaina 24.9.1992, toimittanut Marjukka Vakkuri
Aarre Hakomäki (vas) ja minä silloin ennen. Kuva on otettu vuonna 1985.
Website music playerilla voit kuunnella laulut suoraan palvelimelta
Note: Katso soittimen yläpuolelta olevasta Hiljaisia lauluja -taulukosta kappaleiden nimet kokonaisuudessaan.
Soittimen käyttö edellyttää, että sallit selaimellasi JavaScript-komentosarjat.
